Hartaus sunnuntaille 7.9. - Oliko Jeesus ratkaisukeskeinen?

Oliko Jeesus ratkaisukeskeinen?

Opinnoissani tuli noin 25 vuotta sitten vastaan sana ”ratkaisukeskeisyys”. Kirkon alaa opiskelevalle se toi monenlaisia, osin hauskojakin mielleyhtymiä. Oli hauskaa pohtia, oliko Jeesus ratkaisukeskeinen, koska se olisi omalla tavallaan arvottanut erilaisia kristittyjä.

Ajatusleikki piti siis sisällään pohdintaa siitä, kasvaako ihminen kristityksi vai tuleeko hänen tehdä asiassa ratkaisu, herätä kristityksi. Kantaa en asiaan ota, paitsi totean, että joukkoomme – ja tässä tarkoitan kaikkia ihmisiä – mahtuu kaikenlaisia ja hyvä niin.

Hapuilevan uskomme kohde ratkaiskoon, olemmeko olleet etsinnöissämme oikeilla jäljillä. Mutta se ratkaisukeskeisyys. Sillä tarkoitettiin opinnoissa ihan muuta, kuin minä opiskelijana mukahauskasti ensin ajattelin. Vaikkapa terapiaa tai kasvatustyötä voidaan tehdä ratkaisukeskeisesti. Tekoäly määrittää sanan ratkaisukeskeisyys näin: “Ratkaisukeskeinen tarkoittaa lähestymistapaa, jossa keskitytään ongelmien sijaan ratkaisujen löytämiseen ja myönteisen muutoksen aikaansaamiseen. Se on voimavaroihin ja tulevaisuuteen suuntautunut lähestymistapa, jossa korostetaan yksilön tai ryhmän vahvuuksia ja kykyjä.”

Lastensuojelussa ratkaisukeskeisyys tarkoitti pelkistetysti ilmaistuna sitä, että lapsen tai nuoren haastava käytös on oire, joihin ei kannata keskittyä, vaan löytää oireiden aiheuttaja ja pyrkiä korjaamaan se. Siksi olen varma, että Jeesus on ratkaisukeskeinen. Me kaikki oireilemme. Onneksemme Jeesus tietää syyn ja on sen jo ratkaissut. Hän ei ole oireita hoitava lääkäri vaan ongelman hoitava parantaja.

JANNE KIPPOLA
Kirjoittaja on aviomies, isä, nuorisotyön asiantuntija, jalkapallovalmentaja ja keskustelun fani

13. sunnuntai helluntaista

Ihminen on kutsuttu ylistämään Jumalan nimeä. Synti estää meitä tekemästä näin, mutta Jeesus voi antaa meille näkevät silmät, kuulevat korvat ja Jumalan tekoja ylistävän kielen. Jeesuksen teot todistavat hänen rakkaudestaan ja voimastaan auttaa hädässä olevia ihmisiä.

Raamatun tekstit:

Psalmi: Ps. 30:3–6, 12–13 tai Ps. 146:5–10

1. lukukappale: 2. Moos. 4:10–12

2. lukukappale: 2. Kor. 3:4–6

Evankeliumi: Mark. 7:31–37

Psalmi: Ps. 30:3–6, 12–13
Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin avuksi,
ja sinä teit minut terveeksi.
  Herra, sinä pelastit minut tuonelasta.
  Hautaan vaipuvien joukosta sinä toit minut takaisin elämään.
Laulakaa Herralle, te Herran palvelijat,
ylistäkää hänen pyhää nimeään!
  Hänen vihansa kestää vain hetken,
  hänen hyvyytensä läpi elämän.
Illalla on vieraana itku
mutta aamulla ilo.
  Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi,
  riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.
Siksi minä laulan sinulle kiitoslaulun,
laulan koko sydämestäni enkä vaikene.
  Herra, minun Jumalani,
  sinua minä ylistän nyt ja aina.

TAI

Ps. 146:5–10
Onnellinen se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala,
onnellinen se, joka turvaa Herraan, Jumalaansa.
  Herra on tehnyt taivaan ja maan ja meren
  ja kaiken mitä niissä on.
  Herra on iäti uskollinen.
Herra hankkii oikeutta sorretuille,
nälkäisille hän antaa leipää.
  Herra päästää vangitut kahleista,
  hän antaa sokeille näön
  ja nostaa maahan painetut jaloilleen.
Herra rakastaa oikeamielisiä,
ja suojelee muukalaisia.
  Hän tukee leskiä ja orpoja,
  mutta jumalattomien tien hän tekee mutkaiseksi.
Herra hallitsee ikuisesti.
Hän on sinun Jumalasi, Siion, polvesta polveen. Halleluja!

2. Moos. 4:10–12
Mooses sanoi Herralle: ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.”

2. Kor. 3:4–6
Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi.

Mark. 7:31–37
Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi.
Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”