Hartaus Tapaninpäivälle 26.12.2025
Tapaninpäivänä muistamme niitä, jotka ovat uskonsa ja vakaumuksensa tähden antaneet kaikkensa, joskus jopa henkensä.
Valta, joka tuli todeksi pienuudessa
Kaksi päivää olemme olleet seimen äärellä. Kulkeneet paimenten kanssa Betlehemiin tapaamaan pyhää perhettä ja katselleet maailman Vapahtajaa aivan pienenä vauvana. Nyt Tapaninpäivänä askel vie jo vähän toisenlaisiin maisemiin.
Tapaninpäivänä muistamme niitä, jotka ovat uskonsa ja vakaumuksensa tähden antaneet kaikkensa, joskus jopa henkensä. Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu kristityistä, joiden tie vie vallanpitäjien eteen, ei kiiteltäväksi vaan syytettäväksi. Eikä ihme, sillä kristinuskon ja vallan suhde on aina ollut mutkikas. Toisaalta mikään ei ole niin oikeaa kuin esivalta, joka käyttää voimaansa heikoimpien hyväksi, rakentaa yhteistä todellisuutta oikeuden, ihmisarvon ja toivon varaan. Mutta tiedämme myös, miten helposti valta muuttuu itsetarkoitukseksi: tavaksi erotella, mitata ja alistaa ihmisiä.
Jeesuksen omakin suhde valtaan oli ristiriitainen. Hän kehotti antamaan keisarille sen, mikä keisarille kuuluu, mutta yhtä lailla hän puhui suoraan niille, joiden valta ei enää palvellut ihmistä. Kerta toisensa jälkeen hän palautti kuulijat siihen, mihin valta on tarkoitettu: yksilön, lähimmäisen ja koko yhteisön parhaaksi ja Jumalan kunniaksi.
Jokaisella meistä ja jokaisella vallankäyttäjällä on varmasti varaa parempaan. Jeesus itse sanoi, että hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Ja mihin hän sitä käytti? Hän kohtasi, paransi, nosti, antoi tarkoituksen. Lopulta hän antoi elämänsä meidän puolestamme.
Se on oikeaa valtaa: sellaista, joka nöyrtyy palvelemaan pienempää ja heikompaa. Sellaista valtaa me tarvitsemme. Ja sellaista valtaa me tänäänkin pyydämme ja rukoilemme itsellemme, yhteiskunnallemme ja tälle maailmalle. Valtaa, joka tuli todeksi pienuudessa, Betlehemin lapsessa ja Golgatan ristillä.
Kirjoittaja on Merimieskirkon pappi, koti-ikävän ja kaukokaipuun kokemusasiantuntija
Tapaninpäivä 26.12. (2. joulupäivä)
Toinen joulupäivä, ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivä, muodostaa vastakohdan ensimmäiselle joulupäivälle. Jumalan pelastussanoma jakaa ihmiset sen vastaanottaviin ja sen hylkääviin, Kristuksen seuraajiin ja hänen vainoojiinsa. Jumala antaa Pyhän Hengen voimaksi jokaiselle, joka rohkeasti tunnustaa uskonsa Kristukseen.
Psalmi: Ps. 119:41–48
Herra, osoita minulle uskollisuutesi,
auta minua, tee lupauksesi mukaan!
Sinun sanaasi minä turvaan,
sen avulla pystyn vastaamaan pilkkaajille.
Älä jätä suutani totuuden sanaa vaille,
minä panen toivoni sinun päätöksiisi.
Minä noudatan aina sinun lakiasi,
aina ja ikuisesti.
Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää,
ja siksi voin kulkea kevein mielin.
Kuninkaittenkin edessä kerron arkailematta sinun liitostasi.
Sinun käskyistäsi minä saan ilon, ne ovat minullerakkaat.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi,
minä tutkistelen sinun käskyjäsi.
Ne ovat minulle rakkaat.
1. lukukappale: 2. Aik. 24:18–21
Kansan luopumuksen vuoksi Jumala vihastui Juudaan ja Jerusalemiin. Vaikka hän lähetti asukkaiden keskuuteen profeettoja, joiden tuli saattaa heidät takaisin Herran luo, he eivät kuunnelleet profeettojen varoituksia.
Silloin Jumalan henki valtasi Sakarjan, pappi Jojadan pojan. Hän astui kansan eteen ja sanoi: ”Näin sanoo Jumala: ’Miksi rikotte Herran käskyjä vastaan? Se tuottaa teille onnettomuuden.’ Koska olette hylänneet Herran, hänkin hylkää teidät.” Mutta väkijoukko liittoutui häntä vastaan, ja kuninkaan käskystä hänet kivitettiin kuoliaaksi Herran temppelin esipihalla.
2. lukukappale: Ap. t. 6:8, 11–15; 7:51–60 (1. vuosikerta)
Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa.
Silloin Stefanoksen vastustajat värväsivät joitakin miehiä sanomaan: ”Olemme kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta.” He yllyttivät kansaa, kansan vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stefanokseen ja veivät hänet Suuren neuvoston eteen. Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: ”Tämä mies puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan. Me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, se Nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa säädökset, jotka Mooses on meille antanut.” Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanokseen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot.
Stefanos puhui: ”Te niskuroijat, ympärileikatut mutta sydämeltänne ja korviltanne pakanat! Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä – niin kuin isänne, niin myös te! Onko yhtäkään profeettaa, jota teidän isänne eivät olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet! Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet.”
Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!”
Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: ”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!” Sen sanottuaan hän nukkui pois.
Evankeliumi: Luuk. 12:8–12
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä. Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.
Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava.”
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.