Harva välttyy elämässä kriiseiltä
Kaikki me kohtaamme elämässä kriisejä. Ihmiset ovatkin kiitollisia siitä, että tarjolla on matalan kynnyksen keskusteluapua, toteavat Outi Pietiläinen ja Maija Kylmäniemi Oulun kriisikeskuksesta.
Kriisityöntekijöinä Pietiläinen ja Kylmäniemi tietävät, mitä keskusteluavun tarvitsijat arvostavat:
– Monille on iso asia, että meillä keskustelut saa käydä nimettömänä eikä niitä kirjata minnekään. Ihmiset kokevat, että kipeistä asioista voi tästä syystä puhua vapaammin, Kylmäniemi sanoo.
Mukava yllätys monelle avuntarvitsijalle on myös keskusteluavun maksuttomuus.
Onkohan minun kriisini tarpeeksi iso?
Pietiläinen ja Kylmäniemi kuulevat usein, kuinka yhteyttä ottava empii: onkohan tämä minun kriisini tarpeeksi suuri, jotta siihen kannattaa etsiä ulkopuolista apua.
– Sen määrittelee jokainen ihminen itse. Me emme arvota kriisejä, Kylmäniemi sanoo.
Apua kriisikeskuksesta haetaan muun muassa pahaan oloon, ihmissuhdeongelmiin ja isoihin elämänmuutoksiin; esimerkiksi oma ikäkriisi tai läheisen kuolema ovat syitä hakeutua ammattiauttajan juttusille.
Kriisikeskus voi tarjota lyhytkestoista apua; 1–5 keskustelukertaa riittävät auttamaan suurinta osaa.
– Jos asiakas tarvitsee jatkotukea, mietimme yhdessä, mikä taho sitä voisi tarjota: neuvola, työterveyshuolto, mielenterveyspalvelut, vertaistukiryhmä tai jokin muu.
– Oulun kriisikeskus tarjoaa apua akuuttiin hätään. Aika keskustelulle pystytään tarjoamaan pääsääntöisesti viikon kuluessa yhteydenotosta, sanoo Pietiläinen.
Keskusteluavun tavoitteena on vahvistaa ihmisen voimavaroja ja etsiä keinoja, joilla tulevaisuus alkaa näyttää vähän valoisammalta.
Osa löytää kriisikeskuksen tarjoaman keskusteluavun itse, osa tulee terveyskeskuksen tai työterveyshuollon ohjaamana. Osa asiakkaista on soittanut Mieli ry:n koordinoimaan valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, mistä soittaja ohjataan paikallisyhdistykseen. Oulun kriisikeskus on Mieli Oulun seudun mielenterveys ry:n ylläpitämää toimintaa.
Sururyhmä yhdessä sairaalasielunhoidon kanssa
Oulun kriisikeskus toimii monien tahojen kanssa. Yksi yhteistyötahoista on Oulun seurakuntien sairaalasielunhoito.
– Sairaalapastorit Oulun yliopistosairaalassa ohjaavat tarvittaessa potilaan läheisen keskustelemaan meille. Yhtä lailla me voimme vinkata sairastuneen läheiselle, että sairaalassa on sairaalasielunhoidon työntekijöitä, Pietiläinen ja Kylmäniemi sanovat.
Sururyhmä itsemurhan kautta läheisensä menettäneille on yksi sairaalasielunhoidon ja kriisikeskuksen yhteistyömuodoista.
– Mikään muu taho ei järjestä Oulussa vastaavanlaista ammatillisesti ohjattua sururyhmää itsemurhan tehneiden läheisille, kertoo Outi Pietiläinen, joka parhaillaan pitää sururyhmää sairaalapastori Juha Tahkokorven kanssa.
Toivottomuudesta toiveikkuuteen
Sairaalasielunhoito pyrkii tunnistamaan ihmisen elämästä toivoa ylläpitäviä asioita ja kannattelemaan toivoa.
Oulun kriisikeskus on uskonnollisesti sitoutumaton toimija, mutta myös sen keskusteluapu liittyy toivoon:
– Ihminen voi kokea toivottomuutta tai näköalattomuutta. Keskusteluavun tavoitteena on vahvistaa ihmisen voimavaroja ja etsiä keinoja, joilla tulevaisuus alkaa näyttää vähän valoisammalta, Kylmäniemi ja Pietiläinen kuvailevat.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.