Yllättäen kahden kutsumuksen rajalla

Diakoniatyöntekijä Saila Luukkonen on sekä sairaanhoitaja että diakonissa. Parhaillaan hän opiskelee Avoimessa yliopistossa terveydenhoitajan tutkintoa ja tekee harjoittelua kouluterveydenhuollossa.

Luukkonen on ennättänyt viime päivinä miettiä tilannetta, jossa hänelle tulisi kutsu hoitotehtäviin valmiuslain perusteella. Luukkonen myöntää, että ilman tämänhetkisiä opintoja velvoite saattaisi askarruttaa vieläkin enemmän.

– En varmasti ole ainoa sairaanhoitaja-diakonissa, joka on hämmentyneenä mahdollista työvelvoitetta pohtinut viime aikoina. En usko olevani myöskään ainoa diakoniatyöntekijä, jolla on kutsumus terveydenhuollon töihin tarpeen vaatiessa, vaikka työura on ollut diakoniatyössä.

Luukkonen kuvaa elävänsä juuri nyt kahden kutsumuksen rajapyykillä. Hän arvioi, että ensimmäisten kutsuttujen joukossa seurakuntien diakonissat eivät ole, vaikka ovatkin Valviran rekisterissä.

Sairaanhoitaja-diakonissalla on laillistettu sairaanhoitajan kelpoisuus sekä kelpoisuus toimia kirkon diakonian virassa.

Saila Luukkonen

Tärkeänä tehtävänä diakoninen apu

Toiminnanjohtaja Tiina Laine kertoo, että Diakoniatyöntekijöiden liittoon on tullut viime viikkoina tiedusteluja  sairaanhoitaja-diakonissojen asemasta työvelvollisina. Laineen mukaan tällä hetkellä ei ole näköpiirissä tilannetta, jossa diakonissoja tultaisiin tarvitsemaan hoitotehtävissä.

Laine haluaa painottaa, että tämänhetkisessä poikkeusarjessa diakoniatyön ammattilaisia tarvitaan ennen muuta diakonian perustyössä: kulkemassa esimerkiksi niiden ihmisten rinnalla, joille pandemia on merkinnyt taloudellista ahdinkoa.

– Jo nyt seurakunnista on kuulunut, että perheiden avunpyynnöt talousasioissa ovat lisääntyneet. Diakoniatyöntekijät tekevät kriisinhoitoa omassa työssään. Monissa seurakunnissa diakoniatyö on nopeasti organisoitunut  aiempaakin tiiviimpään yhteistyöhön paikkakunnan muiden auttajien kanssa.

Terveys on tavallinen puheenaihe diakoniassa

Saila Luukkosen mukaan hoitajuus kulkee kaiken aikaa diakoniatyössä rinnalla, vaikka kliinistä työtä vastaanotoilla ja kotikäynneillä ei juuri tehdäkään.

– Terveyden edistäminen on tärkeä osa diakoniaa. Kun tapaan asiakkaita, saatan ottaa rohkeasti puheeksi myös terveyteen liittyvät kysymykset. Diakoniassa kohdataan ihmisiä, joilla on huonovointisuutta. Siksi terveystilanteen kartoitus ja hoitoon ohjaaminen tarpeen vaatiessa arkailematta on olennaista apua monelle.

– Diakoniassa ratkotaan muitakin kuin vain esimerkiksi taloushuolia, Luukkonen kiteyttää.

Nyt Luukkonen jatkaa terveydenhoitajan opintojaan ja palaa sen jälkeen diakoniatyöhön. Jos hänen ammattitaitoaan tarvitaan epidemian aikana muissa tehtävissä, hän on valmis suunnitelmien muutokseen.

Hoitotehtävistä suoriutumiseen hänellä on nyt aiempaa paremmat valmiudet.

– Viimeaikaiset tapahtumat Suomessa ja maailmalla ovat opettaneet, että emme voi ajatella asioiden pysyvän aina samanlaisina. Poikkeuksellinen ajanjakso ravistelee. Kukaan ei voi jäädä vain sille paikalle, jolla on tottunut aina olemaan.