Käsityökerhon tarina on tallessa päiväkirjoissa

Maanantaisin Tuiran kirkolla kokoontuva käsityökerho vietti kymmenvuotisjuhliaan viime viikolla kakkukahvien äärellä.

Kerhon perustajajäsen Liisa Rytky kuvaa, että käsityökerho on paikka kokoontua yhteen juttelemaan ja tekemään siinä samalla käsitöitä.
Minkäänlaisia pääsyvaatimuksia ryhmään ei ole. Tärkeintä on kiinnostus käsitöihin, eikä niissäkään tarvitse mikään taitaja olla.

Minkäänlaisia pääsyvaatimuksia ryhmään ei ole.

– Opettajia me emme ole, mutta kyllä me voimme näyttää, miten villasukan kantapää tehdään, naurahtaa Rytky.

Kerho sai alkunsa, kun kampaamotyöstä eläkkeelle jääneen Liisa Rytkyn tytär Pia Rättyä totesi, että käsistään kätevä äiti tarvitsee itselleen tekemistä.

Koska tytär oli töissä seurakunnassa, he alkoivat tiedustella, olisiko seurakunnissa tilaa käsityökerholle.

– Täältä Tuiran kirkolta löytyi vapaata kokoontumistilaa keskeltä maanantaita, Rytky muistelee.

Alkuvuodet Rytky kulki käsityökerhossa kotoaan Jäälistä.

– Olihan se melkoista aikataulutusta, kun tulin ja menin linja-autolla.

Sittemmin kerhomatka on lyhentynyt, kun Rytky on muuttanut Tuiraan kävelymatkan päähän kirkosta.

Ensimmäisessä kokoontumisessa paikalla oli viisi henkeä, nykyisin väkeä on koolla reilut kymmenkunta kerrallaan.

Kahvirahat diakoniaan, käsityöt lähetykselle

Kerhon ensimmäinen vuosikymmen on tallentunut muistikirjoihin, joista on jo viides täyttymässä.

Muistikirjoissa on pienet tekstit jokaisesta kerhokerrasta, valokuvia kokoontumisista, lehtileikkeitä kulloinkin pinnalla tai muuten keskusteluissa olleista aiheista. Melkoista ajankuvaa siis.

Jokaisessa kokoontumisessa on kerätty kahden euron kahviraha. Loppuvuonna kertyneillä rahoilla on ostettu lahjakortteja ruokakauppaan ja annettu ne diakoniatyöntekijöille jaettaviksi.

Kerhossa syntyvät sukat, pipot, mekot, pehmolelut ja muut käsityöt myydään puolestaan lähetystyön hyväksi. Vastineeksi lähetystyön ja kansainvälisen työn ohjaaja Tarja Oja-Viirret tuo toisinaan kerholaisille lankoja.

– Ja onhan noita meidän tekemiä sukkia jaossa myös Tuiran seurakunnan diakonian asiakkaille.

Rytky kertoo, että alkuaikojen ryhmäläisistä vain hän on enää mukana. Osa on jo edesmenneitä, osa ei pääse enää kulkemaan kerhoon ja onpa jokunen muuttanutkin pois paikkakunnalta. Onneksi myös uusia ja nuorempia kerholaisia tulee mukaan koko ajan.

Onneksi myös uusia ja nuorempia kerholaisia tulee mukaan koko ajan.

Käsityökerhon tärkeydestä kertoo sekin, että juhlan makeat ostokakut on kustannettu erään alkuaikojen jäsenen lahjoituksella.

– Hän ei itse päässyt paikalle juhlaan, mutta halusi ehdottomasti muistaa meitä.

• Käsityökerho kokoontuu maanantaisin kello 12–15 Tuiran kirkolla.