Legit kinkerit – kouluilla vieraileva kinkerinäytelmä puhuu nuorten kieltä

Myllyojan koulun oppilaat kulkevat talvisena keskiviikkoaamuna näteissä parijonomuodostelmissa kohti koulun liikuntasalia.

Innostunut puheensorina vaimenee, kun opettaja lausuu mikrofoniin hyvän huomenen toivotukset.

Vastaus kajahtaa oppilaiden suusta komeassa, yhtäaikaisessa kuorossa.

Saliin muodostetun lavan ottavat haltuun seuraavan parinkymmenen minuutin ajaksi Oulujoen seurakunnan seurakuntapastori Joonas Vapaavuori, lähetys- ja kansainvälisentyön ohjaaja Katja Haipus, perhetoiminnanohjaaja Eini Mäkelä, varhaiskasvatuksen ohjaaja Maaret Sulkala sekä perhetoiminnanohjaaja Tom Pajukangas.

Nyt on kinkereiden aika!

Hihityksestä asiaan

Oulujoen seurakunta on tutustuttanut alueensa koululaisia kinkeriperinteeseen jo parinkymmenen vuoden ajan. 

Seurakunnassa harrasteryhmänä toimiva teatteriporukka vie kinkeriviestiä eteenpäin Sulkalan käsikirjoittamalla huumoripitoisella näytelmällä, jossa kerrotaan sekä vanhan ajan kinkereistä että kirkon tämän päivän tavoista opettaa.

Näytelmää tarkasti seuraavat oppilaat pyörittelevät silmiään, kun Vapaavuoren tulkitsema entisajan Juhani-pastori on täysin ulalla siitä, miksi numeropari 67 saa yleisössä aikaan naurunpyrskähdyksiä sekä ilmaa halkovia käsiliikkeitä.

Mestaripiirros-nimistä pop-kappaletta voi ajatella esimerkkinä nykyaikaisesta hengellisestä laulusta.

– Hei tyypit, eiköhän me olla nyt ihan legit, ja uskotaan, että tää on aivan low-key, Sulkala sanailee nuorisoslangia sujuvasti muodissa olevia meemejä mukaillen.

Teksti uppoaa yleisöön, joka hihittää ja heittää esiintyjille spontaaneja äijä- ja bro-huudahduksia.

Nyt taidetaan olla asian ytimessä.  

Näytelmä ei kuitenkaan ole pelkkää sanakikkailua.

”Suvivirsi löytyy näillä sanoilla virsikirjan muinaisesta painoksesta”, Joonas Vapaavuori kertoo.

Kun tarina etenee, valkokankaalle heijastetaan kuvia muun muassa jalkapuusta, ja oppilaat pääsevät kokeilemaan, miten Suvivirren laulaminen onnistuu sanoilla Joll caunist caicen paican/Caunista cucanen.

Perään lauletaan hieman tuoreempaa musiikkia Anna Puulta.  Näytelmän nuoriso-osasto hoksauttaa yleisölle, että Mestaripiirros-nimistä pop-kappaletta voi ajatella esimerkkinä nykyaikaisesta hengellisestä laulusta.

Sulkala on ujuttanut käsikirjoitukseen myös hienovaraisia viittauksia lukemisen, lukutaidon ja luetun ymmärtämisen merkityksestä.

Viisaustesti vai rippikoulu?

Esityksen jälkeen kolmasluokkalaiset Nooa Heikkilä, Elsa Sippola, Ruusu Lehtoaho ja Emma Anttila selostavat yhteen ääneen, että esityksen parasta antia olivat ehdottomasti kaikki nuorisojutut.

– Tää oli tosi hauska! Suvivirren sanat olivat kyllä vähän oudot. Ihan hyvin niistä sai selvää kuitenkin, ja jotakin pystyi laulamaan mukana. Välillä meinasi tulla ne oikeat sanat vahingossa suusta.

Ruusu Lehtoaho, Elsa Sippola, Nooa Heikkilä ja Emma Anttila pitivät kinkerinäytelmästä. ”Parasta oli tietenkin 67!”

Lapset myöntävät, että tarkkaa mielikuvaa kinkereistä ei parinkymmenen minuutin aikana ehtinyt muodostua.

– Tuli tunne, että kinkerit ovat joku testi, että kuinka viisas on. Ja sit juteltiin jotakin Raamatusta, oisko se vähän samantyylinen kuin rippikoulu, nelikko arvuuttelee ennen ruokatunnille kirmaamista.

Kaikille sopivat kinkerit

Oulujoen porukka on saanut ravistettua roolihahmot harteiltaan. Vuoden neljäs näytös on takana. Yhteensä näytöksiä on luvassa yhdeksän.

– Kaikki alueen koulut ovat toivottaneet meidät tervetulleiksi esittelemään kinkeriperinnettä oppilaille. Näytelmää on tarjottu kaikille oppilaille sopivana, katsomuskasvatuksen piiriin kuuluvana hetkenä. Tätä on tehty koko ajan sillä ajatuksella, että näytelmän teemat eivät sulje ketään pois, työryhmä taustoittaa. 

Näytelmän käsikirjoituksesta vastaava Sulkala kertoo, että tänä vuonna esitettävää näytelmää on uudistettu.

Kinkerinäytelmässä esiintyivät Maaret Sulkala (vas.), Joonas Vapaavuori, Katja Haipus, Eini Mäkelä ja Tom Pajukoski.

Uudistamisprosessin ideointivaiheessa oli mukana myös pitkään kinkereitä kouluilla pitänyt nuorisotyönohjaaja Sanna Nissinen. 

Sulkalan mukaan Nissinen teki ison työn avaamalla työryhmälle vanhojen kinkereiden merkitystä ja tekemällä historiaan liittyvää taustatyötä. 

– Tämä on nyt tällainen kinkerit 2.0. Kinkeriperinnettä kouluilla esitellessä ohjelmassa on aina ollut jonkinlainen näytelmä, ja sen lisäksi mukana on saattanut olla myös virsi- ja raamattuopetusta – hieman samaan tyyliin kuin vanhan ajan kinkereillä. Joskus on voitu tuoda myös vaikkapa 10 käskyä nykypäivään, nuorten maailmaan.

Yhteistyö lähentää suhteita

Näytelmän uusi versio on saanut kiitosta niin opettajilta kuin oppilailtakin. Kouluissa on ilahduttu siitä, että lapset pääsevät näytelmän tapahtumiin helposti mukaan, ja jaksavat keskittyä kuuntelemaan sen tarinaa.

– Näytelmässä on paljon sellaista, josta lapset saavat kiinni, he tunnistavat sieltä täältä jotakin. Ajatuksena on saada porukkaa nauramaan rennolla ja hyvällä otteella. Olemme saaneet kiitosta siitä, että näytelmän asiayhteys on tuotu nykyaikaan, Haipus kertoo.

– Hauskuuden lisäksi halusimme korostaa näytelmässä myös lukutaitoon liittyviä asioita: Oulussahan on nyt kulttuuripääkaupunkivuoden ajan käynnissä Lukujäljet-haaste, jossa ihmisiä haastetaan mukaan lukemaan ja rakentamaan yhteistä lukemisen tarinaa, Sulkala jatkaa.

”On hyvä muistaa, miten paljon kirkon toiminta on edelleen pohjana meille ja monille asioille yhteiskunnassa.”

-Maaret Sulkala-

Jos oppilaat ja opettajat nauttivat seurakunnan tuomasta vaihtelusta kouluarkeen, on näytelmän kanssa kiertäminen kiitollista myös sen esittäjille.

Yhdessä tekeminen tiivistää työyhteisöä, ja kouluille jalkautuminen tuo seurakunnan työntekijöiden kasvoja tutuiksi sekä lähentää koulujen ja seurakunnan suhdetta.

– Mielestäni on myös tärkeää nostaa esille uskonnollista traditiota. On hyvä muistaa ja muistuttaa siitä, miten paljon kirkon toiminta on edelleen pohjana meille ja monille asioille yhteiskunnassa, Sulkala summaa.

Kinkerit

• Kinkereillä on alun perin tarkoitettu kirkon pitämiä kristinopin kuulustelutilaisuuksia.
• Niillä on ollut ennen oppivelvollisuuden alkamista huomattava kansansivistyksellinen vaikutus, ja ne olivat tiivis osa kirkon kasteopetusta ja kristillistä kasvatusta.
• Nykyään kinkerit ovat korvautuneet kunnallisella kouluopetuksella sekä rippikoulutoiminnalla.
• Kinkereitä järjestetään jonkin verran edelleen maaseudulla, jossa niillä on yhteisöllistä merkitystä. Ne voivat opetuksellisuuden lisäksi olla myös eräänlaisia seurakunnan vuosikokouksia.

Lähde: evl.fi