Kolumni: Pyhien kirjoitusten puolesta
”Tänä vuonna aion lukea Raamattua aivan erityisellä tarmolla ja tarkkaavaisuudella”, kirjoittaa Joonas Vapaavuori. Hän haastaa muitakin tutustumaan pyhiin kirjoituksiin.

Tänä vuonna aion lukea Raamattua aivan erityisellä tarmolla ja tarkkaavaisuudella. Kyse ei ole vain uudenvuodenlupauksesta, vaan lähinnä koulutuksesta, johon sisältyy runsaasti pyhien kirjoitustemme lueskelua ja pureskelua. Onneksi tämä ei ole mitään pakkopullaa, sillä sen lisäksi että Raamattu on papin tärkeä työväline, se on myös loputtoman kiinnostava ja inspiroiva tekstikokoelma sekä – eipä unohdeta tätä – kristillisen uskomme perusta.
Nyt seuraa tunnustus. Toivoisin tuntevani Raamatun paremmin. Vaikka käytän sitä jatkuvasti, varsinainen läpiluku on yhä suorittamatta. Jaksaisinko tahkota läpi Mooseksen 3. kirjan tälle ajalle vieraat lait ja säädökset? Entäpä Sananlaskujen kirjan iskulauseet?
Toisaalta: Ensin mainittu voi aukaista kiinnostavan ikkunan tuon ajan yhteisön elämään ja uskoon. Ja sananlaskujen ”Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää” (Sananl. 3:27) ei ole hullumpi neuvo meidänkään aikanamme.
Ihailen heitä, joilla on kirjoitukset hallussa, ja jotka kykenevät tarpeen tullen pudottelemaan osuvia raamatunjakeita tilanteeseen kuin tilanteeseen. Koetan parantaa omaa juoksuani.
Raamattu on pullollaan viisautta ja Jumalan läsnäolon kokemusta ihmiselämän keskellä. Kirjoituksiin tarttuva ei kuitenkaan voi välttyä kiperiltä kysymyksiltä: kuka tulkitsee Raamattua oikein? Vai riittääkö usko siihen, että Pyhä Henki avaa Sanan merkitykset lukijalle? Onko jokainen Raamatun jae Jumalan inspiroima, vai voimmeko todeta osan kirjoituksista oman aikansa lapsiksi?
Kirkollisen keskustelun ajoittainen kiivaus osoittaa, kuinka tärkeä Raamattu on. Toisaalta se paljastaa sen, kuinka eri tavoin me ihmiset lähestymme kirjoituksia.
Itse olen saanut suurta iloa sekä tieteellisestä raamatuntutkimuksesta että yksittäistenkin jakeiden tarjoamasta uskonvahvistuksesta. Voisinkin haastaa jokaisen mukaan tähän projektiin, uuteen vuoteen pyhien kirjoitusten ehtymättömien aarteiden äärellä.
JOONAS VAPAAVUORI
Kolumnisti omin sanoin:
Olen varhaiskeski-ikää lähestyvä, kahdeksan vuotta sitten ruuhka-Suomesta Ouluun ajautunut pappi, muusikko ja perheenisä. Oulujoen seurakunnassa olen työskennellyt vuodesta 2018, tätä nykyä lähetyksen ja diakonian pappina.
Asioita, joista en – ilmiselvien lisäksi – luopuisi: sellonsoitto, lumisateessa kävely, joulu, konsolipelit, Raamattu, saunasta järveen siirtyminen sekä BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo -sarja. Kolumneissani haluan jakaa mietteitäni kristillisen uskon ja tradition aarteista, ajankohtaisesta kirkollisen ja arkisen elämän leikkauspisteistä, miksei kipukohdistakin.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.