Kirkkovuosi: Mikkelinpäivä on enkelien päivä

Ylienkeli Mikaelia on juhlittu 400-luvulta lähtien 29. syyskuuta mikkelinpäivänä.

Päivämäärä viittaa Mikaelille omistetun kirkon vihkimiseen Etelä-Italiassa 500-luvulla. Tarina kertoo, että ylienkeli Mikael ilmestyi tuona päivänä ihmisille.

Mikael on merkittävin enkelihahmo kristillisessä perinteessä.

Keskiajalla uskottiin yleisesti, että Mikael seisoo Jumalan oikealla puolella ja välittää hänelle ihmisten rukouksia, ja johdattaa lopulta pelastetut taivaaseen.

Mikael on taisteleva soturienkeli ja hänet kuvataankin kirkkotaiteessa usein miekka kädessään.

Nimi Mikael on hepreaa, ja se mainitaan ylienkelin nimenä sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.

Ilmestyskirjan luvussa 12 kerrotaan, miten Mikael voitti taistelussa Paholaisen:

”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisuskojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle ja samoin syöstiin alas sen enkelit.”

Sittemmin mikkelinpäivästä on muodostunut kaikkien enkelien päivä, jolloin voi pysähtyä tutkimaan enkelien merkitystä ja tehtäviä.

Mikkelinpäivän evankeliumi asettaa uskon esikuvaksi lapsen ja sanoo, että lasten enkelit saavat taivaissa katsella joka hetki taivaallisen Isän kasvoja.

Enkeleiden ajatellaan olevan Jumalan sanansaattajia, jotka suojaavat ja opastavat ihmisiä ja muistuttavat heitä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.

Mikkelinpäivän evankeliumi asettaa uskon esikuvaksi lapsen ja sanoo, että lasten enkelit saavat taivaissa katsella joka hetki taivaallisen Isän kasvoja.

Mikkelinpäivää vietetään syyskuun 29. päivä tai jos se on arkipäivä, seuraavana sunnuntaina.

Lähteet: evl.fi, kirkkovuosikalenteri.fi ja almanakka.helsinki.fi