Jyri Komulainen: Kirkon muutoksen tuuli puhaltaa nyt etelästä

Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä johtavana asiantuntijana työskentelevä teologian tohtori Jyri Komulainen on perehtynyt syvällisesti kristinuskoon ja laajasti maailman muidenkin uskontojen kirjoon.

Komulaisen uusi teos Kristinuskon muuttuva kartasto – Matkoja maailmanlaajaan kirkkoon tarkastelee kansantajuisesti sitä, miten Välimeren itäosassa syntynyt kristinusko on muotoutunut maailmanlaajuiseksi ilmiöksi.

Globaalin etelän eli Aasian, Afrikan, Oseanian ja Latinalaisen Amerikan painoarvo on monellakin tavalla koko ajan kasvamassa, mikä ei voi olla näkymättä myös kristillisessä teologiassa.

Kristinusko ei ole muuttumaton, vaan se saa historiassa ja eri paikoissa vaihtelevia ilmenemismuotoja.

Komulaisen perusviesti on selkeä.

– Kristinusko ei ole muuttumaton, vaan se saa historiassa ja eri paikoissa vaihtelevia ilmenemismuotoja. Intiassa on epäilemättä toisenlaista kristinuskoa kuin Kainuussa, teologi toteaa.

Kristinuskon painopiste on siirtynyt etelään

Teologi kertoo kirjansa olevan eräänlainen summa siitä, mitä hän on oppinut globaalista kristinuskosta. Nyt Komulainen haluaa herätellä tavallisia kristittyjäkin asemoitumaan uudelleen.

– Meillä ei ole vieläkään otettu riittävän vakavasti maailman muuttumista. Pitäisi tiedostaa, että kristinuskon painopiste on jo nyt aivan muualla kuin länsimaissa, Komulainen alleviivaa.

Numerot puhuvat tästä omaa selvää kieltään.

– Tällä hetkellä globaalissa etelässä asuu kaksi kolmasosaa maailman kristityistä. Vuonna 2050 määrän on arvioitu olevan jo lähes 80 prosenttia.

Tällä hetkellä globaalissa etelässä asuu kaksi kolmasosaa maailman kristityistä.

Globaalilla etelällä tarkoitetaan pääosin eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevia kehittyviä maita, joiden taloudellinen ja sosiaalinen kehitys on keskimäärin heikompaa.

Komulaisen mukaan teologian tutkimuksen painopiste ei ole enää Euroopassa. Erityisesti Saksaa on totuttu pitämään tieteenalan kärkimaana.

– Innostavia ajatuksia teologiseen keskusteluun tulee Aasiasta, Afrikasta ja Pohjois-Amerikasta. Toki globaalin etelän teologeista monet ovat opiskelleet Yhdysvalloissa tai Saksassa. Vaikutteita siis virtaa moneen suuntaan.

Teologiaan avautuu uudenlaisia näkökulmia

Jyri Komulainen muistuttaa, että vallalla on pitkään ollut hierarkinen asetelma. Siirtomaajärjestelmä on historiaa, mutta monia sen rakenteita on jäänyt jäljelle.

– Tämän perinnön takia globaalin etelän virtaukset ovat jääneet liian usein sivurooliin. Sielläkin on kuitenkin ikivanhoja kristillisiä kirkkoja, esimerkiksi Etiopiassa.

Nyt kristinuskon rytmi on toinen. Kun sen asema pohjoisessa pääsääntöisesti hiipuu, niin etelän kirkot kasvavat voimakkaasti. Löytyvätpä maailman suurimmat luterilaiset kirkotkin nykyisin jo Afrikasta.

Katseen kääntäminen etelään on avannut teologialle aivan uudenlaisia näkökulmia, jotka poikkeavat perinteisesti yliopistoteologiasta.

Monet etelän kristityt elävät kulttuureissa, joissa kirjallista ilmaisua tärkeämpi on suullinen perinne ja rituaalit.

– Teologiaa syntyy myös runojen, laulujen ja kuvataiteen muodossa. Monet etelän kristityt elävät kulttuureissa, joissa kirjallista ilmaisua tärkeämpi on suullinen perinne ja rituaalit, Komulainen kertoo.

Myös alkuperäiskansojen perinteiset hengellisyyden muodot ovat ilmastonmuutoksen aikakaudella nousseet teologien mielenkiinnon kohteiksi.

Vatikaanissa vuonna 2019 järjestetty Amazonin synodin, eli katolisen kirkon piispojen kokouksen tarkoituksena oli etsiä uusia teitä kirkon työlle Brasilian Amazonin alueella, erityisestä alkuperäiskansojen alueella.

– Synodi korosti, että kirkon tulee uudistuakseen kuunnella alueen alkuperäiskansojen viisautta sekä näiden rikasta kertomusperinnettä.

Tansaniassa luterilaisen kirkon jumalanpalveluksessa laulu ja tanssi ovat osa yhteistä kokemusta. Kuva: Elsi Salovaara

Kristillinen jooga voi rikastuttaa rukouselämää

Idän uskontojen ja kristinuskon kohtaaminen suomalaisessa seurakuntaelämässä tapahtuu usein joogan ympärillä.

Kristillinen jooga – usein tuotteistettuna Hiljaisuuden joogan nimellä – on saanut etenkin Etelä-Suomessa suuren suosion.

Samalla joogan rantautuminen kirkkotiloihin on herättänyt paikoin myös kiivasta vastarintaa.

Jyri Komulainen ei näe joogaa uhkana, vaan päinvastoin mahdollisuutena rikastuttaa kristillistä rukouselämää, kunhan sen hengellinen sisältö määrittyy kristilliseksi.

– Korostan sitä, että en itse harjoita minkäänlaista joogaa. Kommentoin asiaa teologisista lähtökohdista.

Komulainen hämmästelee sitä, kuinka raivokkaita reaktioita tulee, jos hän uskontojen asiantuntijana käsittelee joogaa julkisessa keskustelussa.

hengellisellä elämällä on monenlaisia muotoja.

Hän toivoo, että kirkon sisällä voidaan rakentaa ilmapiiriä, jossa esimerkiksi kristillistä joogaa koskevat kysymykset pystytään jalkauttamaan seurakuntiin.

– Avataan siis ihmisille asioita aivan perustasolta lähtien. Tuodaan esille esimerkiksi sitä, että hengellisellä elämällä on monenlaisia muotoja. Jooga voi olla yksi niistä.

Kristinusko takaisin marginaaleihin

Kristinuskon muuttuva kartasto – Matkoja maailmanlaajaan kirkkoon käsittelee useaan otteeseen kontekstuaalista sekä vapautuksen teologiaa.

Komulaisen mukaan edellinen tarkoittaa teologian tekemistä ja Raamatun tulkintaa paikallisesta kulttuurista ja todellisuudesta käsin.

– Pidetään siis koko ajan silmällä erilaisia todellisuuksia, joiden keskellä eletään. Tähän liittyy usein uskontojen välinen dialogi.

Vastaavasti vapautuksen teologian ydinajatus on, että kirkon tehtävä ei rajoitu yksilöiden hengelliseen pelastukseen.

– Lisäksi sen tulee aktiivisesti muuttaa rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta ja puolustaa sorrettuja.

Komulaisen mukaan vapautuksen teologia pohjautuu Vanhan testamentin profeettaperinteeseen.

– Usein kyseinen teologia liitetään Latinalaiseen Amerikkaan, mutta se on vain yksi historiallisen uudelleenlöytämisen paikka.

Teologi painottaa sitä, kuinka syvällisestä muutoksesta on kyse, kun katsetta suunnataan jälleen marginaaleissa eläviin ihmisiin.

– Marginaaleistahan kristinusko lähti kaksi vuosituhatta sitten liikkeelle. Nyt ollaan jälleen palaamassa kyseiselle maaperälle.

Taskulämmin luterilaisuus ei kiinnosta ketään

Suomessa erityisesti vanhemmat ikäluokat ovat tottuneet ajatukseen tutusta ja turvallisesta luterilaisesta kansankirkosta, johon kuuluvat lähes kaikki.

Tilanne alkaa olla nyt hyvinkin erilainen. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu suomalaisista enää 62 prosenttia, helsinkiläisistä hiukan alle puolet.

Jyri Komulainen ei sinällään hämmästele sitä, että Suomessa kirkon jäsenmäärä on jo pitkään vähentynyt.

– Nyt mennään kohti normaalitilaa. Tietynlainen pakkokristillisyys on historiallinen ilmiö, mutta vastoin kristinuskon perusolemusta.

Tietynlainen pakkokristillisyys on historiallinen ilmiö, mutta vastoin kristinuskon perusolemusta.

Komulainen uskoo siihen, että juuri globaalin etelän teologiasta olisi ammennettavissa monimuotoisuutta ja elinvoimaa nykyiseen tilanteeseen, jossa kirkko ei houkuttele ihmisiä.

– Suomenkin evankelisluterilainen kirkko olisi uskottavampi, jos se ei puhuisi omien etujensa puolesta, vaan asettuisi köyhien puolelle. Asetuttaisiin vieläkin rohkeammin esimerkiksi vähemmistöjen ja maahanmuuttajien puolelle.

Teologi näkee todennäköisenä, että nurkkakuntaisuudesta ulos murtautuva kirkko saisi vihaa osakseen, mutta herättäisi samalla myös kunnioitusta.

– Ei taskulämmin luterilaisuus ihmisiä kiinnosta, hän heittää.

Ikkunoita etelään halutaan myös sulkea

Jyri Komulainen tunnistaa monenlaisten esteiden olemassaolon. Hän havaitsee Suomessa kirkon sisällä ”jonkinlaista taipumusta” sulkea etelän suuntaan avautuvia teologisia ikkunoita.

Taustalla hän näkee olevan erilaisia valtakysymyksiä.

– Globaalin etelän teologia heijastelee aitoa Uuden testamentin eetosta. Totta kai se uhkaa vanhaa valtaa, mitä se sitten onkaan.

Aktiivisena somekeskustelijana Komulainen ei usko olevansa mielipiteineen suinkaan yksin.

– Tiedän, että esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon sisällä on valtava määrä työntekijöitä, jotka yhtyvät ajatuskulkuihini ja toiveeseen, että kirkko avautuisi vieläkin enemmän.

Haastattelun lopuksi on kysyttävä Komulaiselta, mikä kristinuskon rikkaassa teologisessa ajattelussa inspiroi häntä henkilökohtaisesti eniten.

Vastaus tulee nopeasti: Ristin teologia. Siinä Jumala kätkeytyy kärsimykseen ja heikkouteen, erityisesti Jeesuksen ristinkuolemaan.

– Juuri tämä on se kristinuskon radikaali, kaiken kääntävä sanoma. Sen oivaltaminen auttaa näkemään kristinuskon vallankumouksellisuuden, Jyri Komulainen miettii.