Öyhötyksen tilalle sivistävää keskustelua – teologeilla erityinen sija sivistyksen esitaistelijoina

Vielä reilu kuukausi aikaa pyyhkiä pölyt sivistyksen päältä. Näin siksi, että parhaillaan vietetään sivistyksen teemavuotta 2024.

Kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä huomauttaa Teologisen aikakauskirjan haastattelussa, että teologeilla on erityinen sija sivistyksen esitaistelijoina ja turvajoukkoina maailmassa. Hän perustelee näkemystään sillä, että teologit tutkivat ihmisyyden ydintä. Heikkilän mukaan ”kaikki aikamme suuret ongelmat ovat ihmisen aiheuttamia ja siksi ihmisyyden asiantuntijoiden tulisi ottaa nykyistä suurempi rooli niiden ratkaisemisessa”.

Ihmiskunnan isoiksi ongelmiksi Heikkilä mainitsee muun muassa ilmastonmuutoksen, kulttuurien yhteentörmäyksen sekä ihmisten eriarvoisuuden.

Sivistyksenä Heikkilä pitää muun muassa suvaitsevaisuutta, vastuun kantamista menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta sekä taitoa tulla toimeen toisten kanssa.

Helsingin yliopiston professori muistuttaa, että teologiaa eri muodoissa on pidetty viime sukupolviin asti eräänlaisena tieteiden kuningattarena. ”Teologia oli pitkään yleisavain olevaisuuden perimmäisiin kysymyksiin.”

Heti perään Heikkilä toteaa, että ”nykyisin ymmärryksemme itsestämme ja ympäröivästä maailmasta rakentuu monen eri tieteenalan yhteistyön varaan”.

Haastattelimme Tuomas Heikkilää (kuvassa) lisää aiheesta.

Millaisen arvion annat tämän päivän kirkolle sivistäjänä?
– Alkuun on hyvä todeta, että tunnustuksellinen kirkko on hyvin eri asia kuin tieteellinen teologia ja uskonnontutkimus, joka on tunnustuksetonta ja puolueetonta.

– Kumpaakin koskee velvoite tehdä osaltaan maailmasta parempi paikka. Yleisesti ottaen kaipaisin niin kirkon kuin tieteen tuovan ihmisille enemmän toivoa, lohtua ja tietoa.

– Yliopistolaisten tulisi ilman muuta olla nykyistä enemmän läsnä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Teologit ovat arvojen ja ihmisyyden asiantuntijoita, ja siksi juuri heidän panostaan kaivataan ristiriitaisessa ajassamme.

Millaisissa konkreettisissa paikoissa teologit voisivat luontevasti sivistää ihmisiä? Saarnoissaan? Julkisissa ulostuloissaan?

– Ehdottomasti esimerkiksi juuri näissä. Itselleni todellinen sivistys ei ole pienten yksityiskohtien hallintaa, vaan se tarkoittaa toisten huomioon ottamista, ihmisiksi olemista ja siten suvaitsevaisuutta. Sivistys on pikemmin asenne, jonka näyttämiselle ja levittämiselle jokainen kohtaaminen on mahdollisuus.

Kaipaisin niin kirkon kuin tieteen tuovan ihmisille enemmän toivoa, lohtua ja tietoa.

Kirjoituksessasi toteat pitäväsi nykyteologeja liian varovaisina ulostuloissaan. Miksi näin on?

– Yksi syy on varmasti akateemisen arjen hektisyys. Tutkijoiden työnkuva on muuttunut viime vuosikymmeninä, eikä aikaa tahdo riittää tarpeeksi tutkitun tiedon perimmäiselle tarkoitukselle: sen mahdollisimman tehokkaalle levittämiselle yhteis- ja ihmiskuntaan.

– Tämä ei ole vain teologien ongelma, vaan koko ihmistieteellinen tutkimus on jättäytynyt turhan helpolla syrjään yhteiskunnallisesta keskustelusta.

– Tutkittu tieto on jättänyt liikaa tilaa kärjistetyille mielipiteille, öyhötykselle ja suoranaiselle propagandalle. Oma osansa on varmasti myös tutkijoiden maalittamisella: jos ottaa kantaa, päätyy helposti huonojen argumenttien maalitauluksi.

Mikä olisi hyvä esimerkki konkreettisesta aiheesta, johon teologit voisivat ottaa ajankohtaisesti kantaa?

– Tieteellisen teologian ja uskonnontutkimuksen tulisi osallistua keskusteluihin esimerkiksi Suomessa päätään nostavasta rasismista, yhteiskunnan polarisaatiosta, kestävästä elämäntavasta ja globaalista yhteisvastuusta.

– Nämä ovat kysymyksiä, jotka määrittävät, minkälainen maailma tulevilla sukupolvilla on. Kansainvälistä huippututkimusta edustavan suomalaisen teologian tulee olla mukana pohtimassa ratkaisuja näihin haasteisiin.

Tuomas Heikkilän haastattelu on ilmestynyt Teologisessa aikakausikirjassa 02/2024.

Tieteellisen teologian ja uskonnontutkimuksen tulisi osallistua keskusteluihin esimerkiksi Suomessa päätään nostavasta rasismista.