Pääkirjoitus: Taide kansakunnan vahvuutena

Koko itsenäisyytemme ajan ja jo reilusti ennen sitä taiteilla ja kulttuurilla – musiikilla, kuvataiteella, arkkitehtuurilla ja runoudella – on ollut vahva merkitys kansallisen identiteetin rakentamisessa ja rakentumisessa.

Kun käymme itsenäisyytemme juhlan viettoon, tätäkin juhlaa siivittävät ikonisiksi muodostuneet sävelet ja sävyt.

Taide heijastaa arvomaailmaamme ja siirtää arvoja seuraavalle sukupolvelle.

Taide ja kulttuuri on sivistysvaltiossa jokamiehen, -naisen, -lapsen ja muunsukupuolisen oikeus.

Itsenäisyyspäivänä ja sen ympärillä kirkot täyttyvät konserteista ja myös koulujen joulukirkoista.

Luit oikein!

Tuntuu lohdulliselta, että uudet sukupolvet liittyvät mukaan taiteen kautta sivistystä, uskonnonvapautta, kulttuurista moninaisuutta ja itsenäisyyttä juhlivaan joukkoon.

Jokainen aikakausi tekee omaa taidettaan ja jokaisen aikakauden tuotosta ja tulkintaa tarvitaan.

Historialliset tapahtumat vaativat ja kutsuvat esiin uusia tulkintoja ajassa.

Tulevaisuuteen suunnataan ja tätä päivää ymmärretään paitsi tiedon, myös taiteen ja sen herättämän tunteen avulla.

Sanan- ja taiteenvapaus, joka maassamme vallitsee, ei ole itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa.

Eikä se ole ollut itsestään selvää aina meilläkään. Musiikki, runous ja kuvataide ovat olleet väyliä viestiä, kun on eletty sorron ja vainon alla.

Entä tulevaisuudessa?

Taiteen ja kulttuurin moninaisuutta ja vapautta on puolustettava.

Meillä on siis paljon aihetta kiitokseen vapaasta isämaasta ja sen monista äidinkielistä: musiikista, runoudesta, kuvataiteesta, kaikesta siitä, minkä kautta voimme ilmaista koko tunneskaalaamme ja käydä keskustelua ajan ja ilmiöiden keskellä.

Nautitaan maamme sadannen seitsemännen itsenäisyyspäivän juhlasta!

Kirjoittaja on Oulun tuomiorovasti