Jaakko Nuutila sai Jumalalta käskyn ryhtyä papiksi

– Olen 57-vuotias, työvuosia on jäljellä kymmenkunta. Ne haluan toimia pappina, sanoo Jaakko Nuutila.

Marraskuussa Sodankylässä seurakuntapastorina aloittanut Nuutila on tehnyt työurallaan monenlaista.

1990-luvulla hän veti pari vuotta Kirkon Ulkomaanavun ammattikasvatushanketta Namibiassa.

– Koko maassa ei tuolloin ollut ainuttakaan hotelli- ja ravintola-alan oppilaitosta. KUA päätti laittaa sellaisen pystyyn.

Vuonna 1996 Afrikasta palattuaan Nuutila palkattiin helsinkiläisen ravintola Savoyn keittiöpäälliköksi. Sieltä hän siirtyi kehittämään ammattikorkeakoulu Haaga-Helian keittiömestarikoulutusta ja opiskeli samalla elintarviketieteiden maisteriksi.

Myöhemmin Nuutila työskenteli MTK:ssa kehittämässä suomalaista ruokakulttuuria sekä tutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Vuonna 2016 hän väitteli filosofian tohtoriksi.

Sitten lähetystyö kutsui jälleen, nyt Senegaliin, missä Nuutila vuoden ajan toimi Suomen Lähetysseuran aluepäällikkönä. Suomeen palattuaan hän ryhtyi tekemään toista väitöskirjaa, mutta päätyi opiskelemaan teologiaa.

Työpaikka pohjoisessa on johdatusta

Pappisvihkimystä ei voi saada ennen kuin joku seurakunta kutsuu hoitamaan papin virkaa vähintään puoleksi vuodeksi. Nuutila haki papin töitä Etelä-Suomesta, mutta päätyi Lappiin.

– Nyt elän kuin opiskelijaboksissa, mutta en kaipaakaan kaikkea sitä maallista mammonaa, johon totuin Lohjan-kodista. Televisiokin hajosi, mutta se ei haittaa – luen vaikka kirjoja.

– Vähän kyllä jännittää, miten auto lähtee käyntiin 30 asteen pakkasilla.

Pappisvihkimyksestä suoraa töihin

Nuutila vihittiin papiksi Oulun tuomiokirkossa pyhäinpäivänä. Työt hän aloitti heti seuraavana maanantaina.

– Olen pitänyt saarnoja ja toiminut pari kertaa liturgina. Vihkimisiä ei valitettavasti vielä ole osunut kohdalle, mutta kasteita ja hautaan siunaamisia kylläkin.

– Meidät papit koulutetaan kohtaamaan kuolema työssämme ammatillisesti, mutta kyllä hautaan siunaaminen silti on itsellekin koskettavaa. Varsinkin virret herättävät muistoja – kyyneleet nousevat silmiin, kun kuulen tuttuja, omien läheisten hautajaisissa laulettuja virsiä.

– Olin itse tyytyväinen ensimmäisiin kirkollisiin toimituksiini. Hautaan siunaamisten jälkeen sain omaisilta hyvää palautetta tavastani puhua ja antaa heille aikaa siunauskeskustelussa, joka käydään ennen hautajaisia.

– Läheisensä menettäneille olen sanonut: soittakaa milloin tahansa. Ehkä he eivät koskaan soita, mutta lohduttaa voi jo tieto siitä, että on joku, johon saa olla yhteydessä.

Pikkuhiljaa omassa mielessä on selkiytynyt, että tämä on tosiaan minulle annettu tehtävä.

Nuutila kertoo, että ei alun perin koskaan varsinaisesti halunnut papiksi.

– Luennoin kahdessa ulkomaisessa yliopistossa ja minulla oli tarkoitus pätevöityä ihan toisenlaisiin tehtäviin. Mutta ennen Senegaliin menoa sain Jumalalta selkeän käskyn: Nuutila, susta tulee pappi. Toisella yrittämällä pääsin opiskelemaan teologiaa.

– Uskon vahvasti johdatukseen. Sodankylässä syntynyt kirkon työntekijä vitsaili, että varmaan päädyt Sodankylään. Pian Oulun hiippakunnasta soitettiin ja tarjottiin tätä työtä.

– Pikkuhiljaa omassa mielessä on selkiytynyt, että tämä on tosiaan minulle annettu tehtävä.

– Olen elänyt rikkaan elämän. Koen, että nyt on minun aikani antaa muille. Nyt annan käyttöön kaiken osaamiseni Herran työssä.

– Voi kuulostaa hassulta sanoa näin lyhyen työkokemuksen perusteella, mutta pidän tästä työstä ja siitä, mitä tässä työssä pystyn antamaan. Suurin odotukseni on, että papin työssä pääsen auttamaan muita, Jumalan sanan kautta tai vaikka kahdenkeskisissä sielunhoitokeskusteluissa.

Pappina Nuutila toivoo palautetta esimerkiksi saarnoistaan.

– Ilman palautetta saarnaaja ei pysty kehittymään.

Nuutilan mielestä kirkkokahvitilaisuus jumalanpalveluksen päätyttyä on tärkeä asia.

– Kirkkokahvit on se tilaisuus, jossa voi pureskella saarnan sisältöä ja keskustella siitä liturgin kanssa.

Aika näyttää, onko tulevaisuus pohjoisessa

Sijaisuus Sodankylässä kestää ensi vuoden toukokuun loppuun.

– Kaikki rakkaat ihmiset ovat etelässä: iäkäs äitini, vaimo, neljä aikuista lastani, lapsenlapset. En silti pidä huonona vaihtoehtona pohjoiseen jäämistä.

– Tulevaisuus on Herran kädessä. Jos saamme suntiona työskentelevän vaimoni kanssa molemmat vakituisen viran pohjoisesta niin toki jäämme, Nuutila uskoo.

Lähitulevaisuuden tavoitteena on saada virka ja hankkia kappalaisen pätevyys pastoraalitutkinnon suorittamalla.

– Jos työuraa olisi jäljellä 30 vuotta niin ei olisi näin kiire, Nuutila naurahtaa.

Pääseekö papin makkarakone käyttöön?

Nuutila toimii liturgina jouluyön messussa.

– Sitä odotan kovasti.

Nuutila on töissä koko muunkin joulun ajan. Tiedossa on messujen lisäksi ainakin hartauksia ja Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia.

– On hienoa mennä kertomaa Kristuksen syntymästä.

Noin 6300 jäsenen Sodankylän seurakunnassa toiminta on Nuutilan havaintojen mukaan vireää. Myös tuoreella papilla itsellään on mielessä monia ideoita toteutettavaksi.

– Ihmisiä saadaan mukaan tekemisen kautta, Nuutila uskoo.

– Pakkasin muuttokuormaani makkarakoneen. Jonakin päivänä kutsun poromiehiä ja metsästäjiä valmistamaan kanssani poro- tai hirvimakkaraa.