Kotihoito näkee vanhusväestön köyhyyden

Ensi sunnuntaina (7.2.) alkava Yhteisvastuukeräys auttaa taloudellisessa ahdingossa olevia ikäihmisiä. Eläkeikäisten köyhyys näkyy muun muassa seurakuntien ruoka-avussa, jossa vähävaraiset vanhukset ovat suurin yksittäinen asiakasryhmä.

Talouden ollessa tiukalla vaikeutuu muun muassa perustarpeista, kuten lääkehoidosta huolehtiminen, kertoo Oulun kaupungin kotihoidon palveluesimies Riikka Lampinen.

– Myös hoitokäynneistä, esimerkiksi lääkärin luona asioimisesta, saatetaan tinkiä tai tarpeellisia hoitotarvikkeita vaikkapa haavojen hoitoon jätetään ostamatta.

Lampinen kuulee kotihoidon työntekijöiltä, että osalla vanhuksista voi puuttua asianmukaisia kausivaatteita, kuten lämpöisiä kenkiä ja takkeja

 Jotta apua saisi, nettitaidot ovat tarpeen

– Ikäihmiset kitkuttelevat usein pitkään ennen kuin raha-asiat tulevat puheeksi. Varattomuuteen voi liittyä häpeää ja siksi huonoa tilannetta halutaan peitellä.

Ikääntyneiden taloushuolet tulevat kotihoidon palvelussa vastaan päivittäin, Lampinen kuvailee ongelman yleisyyttä.

Yhteiskunta auttaa talousahdinkoon joutuneita, mutta nykyisin avun piiriin pääseminen edellyttää lähes poikkeuksetta taitoa käyttää nettiä ja myös hyvää toimintakykyä, hän sanoo.  

– Monilta asiakkailtamme puuttuvat älylaitteet, ja esimerkiksi muistisairas vanhus ei yksinkertaisesti pysty tällaiseen aktiivisuuteen.

Pienet palkkatulot, pieni eläke

Lampinen on ollut kotihoidossa töissä viitisentoista vuotta. Hän ei jaa kokemuksensa perusteella ajatusta, että talousahdinko olisi itse aiheutettu ongelma.

– Alkoholi voi olla vanhuksen huonon taloustilanteen taustalla, mutta mielikuva siitä, että vähävaraisuus olisi aina jollakin tavalla ihmisen omaa syytä, ei pidä paikkansa.

– Me tapaamme työssämme monia ikäihmisiä, jotka ovat aina olleet pienituloisia. Jos työ on ollut huonosti palkattua tai töitä on ollut satunnaisesti, eläkettä ei vain kerry.

Vaikka kaupunki järjestää vanhuksille välttämättömät palvelut, Lampisen mukaan kotihoito tarvitsee usein rinnalleen yhteistyökumppaneita kuten kirkkoa ja järjestöjä huolehtimaan ikäihmisten hyvinvoinnista.

Lampinen kertoo, että vastikään erästä vanhusta pystyttiin kiireellisesti auttamaan seurakunnan lahjakortilla ruokakauppaan.

Ikääntyneille kuuluu arvostus

Lampinen toivoisi, että suomalainen yhteiskunta osoittaisi nykyistä enemmän arvostusta vanhuksille.

– Oma kunnioitukseni heitä kohtaan on kasvanut työvuosieni aikana. On surullista nähdä, että moni ikäihminen tuntuu unohtuneen kotiinsa pitkiksi ajoiksi. Myös heillä itsellään on tunne siitä, että he ovat yhteiskunnassamme jollakin tapaa hylättyjä ja kotiinsa sidottuja.

– Meidän hoitajamme saattaa olla vanhuksen ainoa kontakti ulkomaailmaan.

Lampisen mielestä yksi tapa osoittaa arvostusta on tarjota kotihoidolle lisää resursseja, jotta hoitajilla olisi riittävästi aikaa tarpeelliseen huolenpitoon.

– Vanhusten ei kuuluisi joutua keskenään eriarvoiseen asemaan tulotasonsa perusteella.

Kotihoidossa iloittiin jouluna, kun henkilöstö pystyi jakamaan asiakkailleen suuren määrän joulukukkia kaupunkilaisten lahjoitusten turvin.

– Valmiutta auttaa vanhuksia on, kun luodaan vain keinoja hyvän tekemiseen.

On surullista nähdä, että moni ikäihminen tuntuu unohtuneen kotiinsa pitkiksi ajoiksi. Myös heillä itsellään on tunne siitä, että he ovat yhteiskunnassamme jollakin tapaa hylättyjä ja kotiinsa sidottuja.

Riikka Lampinen