Uskonnonopetusta vai yhteinen katsomusaine? Oulun piispa puhuu varoittavasti Ruotsin tiestä

Aika ajoin, viimeksi tänä syksynä, Suomessa on herännyt keskustelu tarpeesta saada kouluihin yhteinen katsomusopetus.

Kokonaan uutta oppiainetta on perusteltu muun muassa sillä, että uskontoihin ja katsomuksiin liittyvä tieto suojaa uskonnollisilta ääri-ilmiöiltä ja tarjoaa edellytyksiä käydä katsomusten välistä vuoropuhelua.

“Yhteinen katsomusopetus koulussa luo yhteiskuntarauhaa”, kirjoitti piispa Mari Leppänen aiheeseen liittyen Helsingin Sanomissa julkaistussa kolumnissaan marraskuussa.

Keskustelu uskonnon roolista koulussa synnyttää helposti kärkeviä kannanottoja.

– Kun kärjistetään, vaarana on unohtaa esimerkiksi positiivisen uskonnonvapauden näkökulma. Se tarkoittaa muun muassa oikeutta saada oman uskonnon opetusta, Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo sanoo.

Jukka Keskitalo. Kuva: Sanna Krook/Kirkon kuvapankki

Hyvä keskustelu edellyttää tietämystä

Jukka Keskitalo painottaa, että keskustelun yhteisestä katsomusopetuksesta on tärkeää pohjautua riittäviin tietoihin uskonnon opetuksen sisällöistä.

Keskitalon mielestä nykyisen kaltainen oman uskonnon opetus ei luo esteitä katsomusten väliselle dialogille.

Hän arvioi, ettei vuoropuhelua eri katsomusta edustavien kesken hankaloita myöskään se, että nuoret jakautuvat koulussa uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetukseen.

”Katsomusten laaja ymmärtäminen on tärkeä kansalaistaito monikulttuuristuvassa Suomessa.”

Tällä hetkellä osa vähemmistöuskontojen edustajista on kokonaan koulun antaman uskonnonopetuksen tai elämänkatsomustiedon ulkopuolella.

– Eri opetusryhmillä voi olla yhteisiä oppisisältöjä ja yhteisiä työpajoja valituista teemoista, piispa kommentoi ja lisää:

– Katsomusten laaja ymmärtäminen on tärkeä kansalaistaito monikulttuuristuvassa Suomessa. Uskon, että se saavutetaan parhaiten antamalla ensin ikätason mukaista opetusta omasta uskonnosta ja etenemällä sitä kautta dialogisuuteen.

Tuntemus kristinuskosta on heikentynyt

Koulumaailmassa näkyy kristillisen tiedon ohentuminen.

Onko tällä piispan mielestä vaikutusta pohdintaan, tarvitaanko koulussa uskonnon opetusta vai yhteistä katsomusopetusta?

– Kristillisen kulttuurimme syvärakenteita koskevan tiedon kapeutuminen osoittaa, että laadukkaalle uskonnonopetukselle on yhä tarvetta. Ehkäpä jopa enemmän kuin ennen.

– Tutkimuksissa on todettu, että Ruotsissa tieto kaikista uskonnoista ja katsomuksista on selkeästi heikentynyt sen jälkeen, kun läpi koulun siirryttiin niin sanottuun yhteiseen katsomusoppiaineeseen.

”Kaikkien uskontojen tuntemusta olisi tärkeä parantaa koko yhteiskunnassa.”

Keskusteltaessa katsomusopetuksesta on myös kysytty, löytyykö koulujen katsomusopetukseen opettajia, jotka tuntevat kaikki uskonnot niin hyvin, että opetus olisi laadukasta.

– Ilman muuta yhteisessä katsomusaineessa olisi riskinä se, että opetussisällöt jäävät pinnallisiksi. Katsomusoppiaine edellyttäisi opettajilta nykyistä selkeästi suurempaa kaikkien uskontojen ja katsomusten sisältöjen tuntemista.

– Mielestäni kaikkien uskontojen tuntemusta olisi tärkeä parantaa koko yhteiskunnassa. Näen, että oman uskonnon laadukas opetus on paras lähtökohta tälle.

Piispa korostaa, ettei pienillä koululaisilla ole samanlaisia edellytyksiä vertailla katsomuksia kuin vaikkapa lukiolaisilla.

Jos yhteistä katsomusopetusta haluttaisiin kokeilla, sen tulisi rajoittua lukioon.

Ymmärryksen ja erilaisuuden sietokyvyn lisääminen monikulttuurisessa Suomessa ei hoidu vain ravistelemalla uskonnonopetusta.

”Näen tällä hetkellä todellisia riskejä siinä, että kasvatamme itsekeskeistä, lyhytjänteistä ja sosiaalisilta taidoiltaan puutteellista tulevien aikuisten sukupolvea.”

Ne ovat asioita, jotka kuuluvat läpileikkauksena kaikille koulun oppitunneille.

Väitteessä on piispa Keskitalon mielestä vinha perä.

– Lasten maltillisuuden, henkisen sietokyvyn ja empatian lisääminen ovat niin koulujen kuin kaikkien kasvattajien vastuuta.

– Tässä tehtävässä onnistutaan parhaiten silloin, kun lapset saavat aikuisilta aitoa huomiota ja tulevat kohdatuiksi joka päivä.

– Näen tällä hetkellä todellisia riskejä siinä, että kasvatamme itsekeskeistä, lyhytjänteistä ja sosiaalisilta taidoiltaan puutteellista tulevien aikuisten sukupolvea.

Jutun otsikko ja ingressi muutettu 2.12.