Lasse Rasinkankaan matka isäksi oli pitkä: "Isyys tarkoittaa minulle syvintä mahdollista kiintymystä toiseen ihmiseen"

Lasse Rasinkankaan silmissä välkkyy huolenpito ja rakkaus, kun hän katselee leikkipuistossa kirmailevia lapsiaan.

Kahdeksanvuotias Onni tarttuu hellästi parivuotiaan siskonsa Ellan käteen ja johdattaa hänet kiipeilytelineen luo.

Rasinkangas ei pidä hetkeä itsestäänselvyytenä.

– Biologisen lapsen saaminen oli minulle ja vaimolleni Pauliinalle vaikeaa. Meillä on taustalla useita keskenmenoja, ja päätimme jo ennen lapsettomuushoitojen loppumista lähteä kohti adoptioprosessia. Keskustelimme adoption mahdollisuudesta itse asiassa jo ennen kuin aloimme yrittämään lasta.

Onnin ja Ellan välille on syntynyt lämmin sisarussuhde: ”Ella antaa Onnille pusuja ja Onni kanniskelee Ellaa sylissään.”

Nyt iiläisen Rasinkankaan perhe on totta ja olemassa. Onni saapui perheeseen kuusi vuotta sitten ja Ella tänä keväänä.

Turhat luulot pois

Rasinkankaan muistikuvat päälle kymmenen vuotta kestäneestä adoptioprosessista ovat osin sumuisia ja hataria.

– Pitkän ja monivaiheisen adoptiomatkan tarkoituksena onkin karsia turhat luulot pois, ja tuoda esiin tiettyjä realiteetteja adoptiosta. Adoptiolle on tarkat ikärajat, ja menneen elämän pitää olla nuhteetonta: takana ei saa olla esimerkiksi päihde- tai rikostaustaa.

Isäksi tuleminen on ollut Lasse Rasinkankaalle suuri tunnekokemus.

Tiukalle seulalle on syynsä. Rasinkangas muistuttaa, että adoptiolapset ovat aina traumataustaisia lapsia, joiden elämää varjostaa varhaislapsuuden hylkäämiskokemus.

– Lapset ovat käytännössä eläneet varhaislapsuutensa ilman tavalliseen kiintymyssuhteeseen kuuluvaa tiivistä hoivaa. Adoptioprosessia koordinoiva Pelastakaa Lapset -järjestö kiinnittää adoptioneuvonnassa ja -koulutuksessa erityistä huomiota tähän teemaan.

Syvin mahdollinen kiintymys

Onni ja Ella saapuivat Suomeen Thaimaasta. Vanhempien mielestä on tärkeää, että kotona pidetään yllä lasten suhdetta synnyinmaahansa.

Asioista puhutaan avoimesti, ja lisäksi Rasinkangas opiskelee thain kieltä.

– Sillä ei lopulta ole merkitystä, mistä maasta lapsi tulee. Jos joku, niin viimeistään tämä prosessi on osoittanut sen, että jos toiselta puolelta maailmaa voi tulla elämään ihminen, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta, niin käytännössä silloin voi rakastaa koko maailmaa.

Isäksi tuleminen oli Rasinkankaalle valtava tunnekokemus. Pitkä adoptioprosessi horjutti ajoittain uskoa siihen, että vanhemmuudesta tulee joskus oikeasti totta.

Kun Onnin adoptio vahvistettiin puolitoista vuotta perheeseen tulon jälkeen, Rasinkangas uskalsi viimein hengittää ja olla varma siitä, että kukaan ei tule ottamaan lasta heiltä pois.

– Minulle isyys tarkoittaa syvintä mahdollista kiintymystä ja tietynlaista pohjatyytyväisyyttä elämään.

Kotona on kivaa

Rasinkangas on vanhempainvapaalla tammikuun loppuun saakka. Hän kertoo nauttivansa lapsiperhearjesta suunnattoman paljon.

– On tosi mahtavaa olla kotona lasten kanssa. Olen mennyt aikataulutettuun putkeen kolmevuotiaana, jolloin aloitin päiväkodin. Koti-isyys tarjoaa kunnon tauon hektisestä elämästä.

Rasinkankaan perheessä vanhemmat jakavat lastenhoitoon liittyvät vanhempain- ja hoitovapaat puoliksi. Lasse Rasinkangas kertoo ajatelleensa, että adoptioperheissä lapsen hoitaminen on tasapuolisempaa, kun lapsi ei ole kiinni kenenkään kehossa.

”Isyys tarkoittaa minulle syvintä mahdollista kiintymystä ja tietynlaista pohjatyytyväisyyttä elämään.”

– Adoptiolapset leimautuvat usein toiseen vanhempaan enemmän. Leimautumista ei voi itse päättää tai määrätä, se vain tapahtuu. Silti, pienelle lapselle on lopulta ihan sama, kumpi vanhemmista pitelee tuttipulloa.

Isänpäivää Rasinkankailla vietetään hyvin perinteisin menoin.

– Eiköhän sieltä ole tulossa aika perussetti: aamupala ja -kahvit sekä itse koulussa tehty kortti.

Adoptioprosessi

Prosessi alkaa adoptioneuvonnalla, johon hakeudutaan oman hyvinvointialueen sosiaalitoimen kautta.

Kansainvälinen adoptio edellyttää adoptiopalvelunantajan (esimerkiksi Interpedia tai Pelastakaa Lapset ry) asiakkuutta sekä adoptioluvan hakemista sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) yhteydessä toimivalta adoptiolautakunnalta.

Kohdemaan adoptionhakija saa valita itse.

Adoptioprosessi on yksilöllinen, ja tämän takia myös odotusajat vaihtelevat. Odotusaikaan vaikuttavat esimerkiksi hakijoiden valmius tai heidän asettamansa lapsen ikää tai terveydentilaa koskevat toiveet.

Kun sopiva lapsi on löytynyt, tuleville vanhemmille annetaan lapsiesitys, joka sisältää tietoja muun muassa lapsen taustasta ja terveydentilasta.

Vanhemmat hakevat lapsen kohdemaasta itse. Hakumatkalla he tapaavat adoptiokontaktin edustajan ja tutustuvat lapsen synnyinmaahan.

Lapsen saapumisen jälkeen perhe saa tukea sosiaalityöntekijältä. Seurannan tarkoituksena on perheen tukemisen lisäksi kertoa lapsen ja koko perheen kuulumisia synnyinmaahan.

Seurannan lisäksi sekä adoptoidut että adoptiovanhemmat voivat halutessaan saada jälkipalvelua, joka tarjoaa mahdollisuuden keskustella esimerkiksi adoptoidun taustasta.

Lähde: Interpedia.fi