Limingan alttaritaulu irrotettiin konservointia varten

Alttaritaulun kehykset irrotettiin jo alkuviikosta.

– Yllättävän hyvin ne lähtivät irti ja sain ne pois hyvin pitkälti ehjinä. Muutaman vanhan kaarilistan nurkkapaloissa oli jo valmiiksi halkeamat, mutta sain kehykset pois hyvin pitkälti ehjinä. Se kyllä yllätti, että kankaassa oli varmaan 300 naulaa., sanoo kehysten irrotuksen hoitanut perinnerakentaja Petrus Saulio.

Perjantaina taidekonservaattori Nina Jolkkonen-Porander ohjeisti maalauskankaan seinältä irrotuksen ja siirron varta vasten kuljetusta varten tehtyyn laatikoon.

Irrotus sujui nopeasti, maalaus siirtyi kuljetuslaatikkoon noin parissakymmenessä minuutissa.

– Kylläpäs meni hyvin, Jolkkonen-Porander sanoo tyytyväisenä.

Niittipistooli paukkuu useampaan otteeseen, kun taidekonservaattori varmistaa, että maalaus pysyy paikoillaan kun se lähtee Limingan kirkosta. Kuljetuslaatikko nostetaan kirkosta pystyasennossa ulos ja edelleen rekan kyytiin; mahdollisesti kuljetuslaatikko on pystyasennossa myös autokyydin ajan.

– Kuljetukset ovat riski alttaritaulujen elämässä. Laitan niittejä niin paljon ettei tarvitse olla huolissaan, toteaa Jolkkonen-Porander ja nitoo vielä suojaksi kuplamuovia ennen kuin kuljetuslaatikon puinen kansi nostetaan paikoilleen ja Petrus Saulio kiinnittää kolmiosaisen kannen jämäkästi.

Perinnerakentaja Petrus Saulio ja taidekonservaattori Nina Jolkkonen-Porander

Pakkausvaiheessa alttaritaulun pinnan näkee lähietäisyydeltä. Niin sanottu krokotiilinnahkailmiö näkyy paikoin. Syynä voi olla esimerkiksi maalauksessa käytetyn pigmentin ja sidosaineen väärä suhde.

Alttaritaulun irrotuksessa mukana olevat seurakunnan työntekijät – vt. kirkkoherra Eeva Mertaniemi, talouspäällikkö Hanna Korri, seurakuntamestarit Heikki Guttorm ja Timo Onkalo sekä lähetys- ja viestintäkoordinaattori Marjo Aalto – miettivät, kannattaisiko hankkia ultraviolettisuojakalvo ikkunoihin, joista iltapäiväaurinko paistaa alttarille.

Ripustusmekanismissa riittää mietittävää

Taidekonservaattorin ja perinnerakentajan kanssa pohditaan tulevan alttaritaulun kiinnitysvaihtoehtoja. Todennäköiseltä vaikuttaa, että vanhat kehykset korvataan uusilla, vastaavan oloisilla mutta kevyemmillä. Paloturvallisuussyistä alttaritaulun ripustusmekanismilla on paljonkin väliä: alttaritaulun pitää tarpeen tullen olla nopeasti irrotettavissa.

Eeva Mertaniemi, Timo Onkalo, Hanna Korri, Marjo Aalto ja Nina Jolkkonen-Porander ovat tyytyväisiä alttaritaulun korvaavaan väliaikaiseen ratkaisuun

Ennen kuin alttarimaalauksen irrotusta varten pystytetyt tukevat rakennustelineet voidaan purkaa on vielä avattava pieni juuri kirkkosaliin tuotu pahvilaatikko. Sieltä kuoritaan esiin talouspäällikkö Hanna Korrin loistoidea: alttaritaulusta otetusta valokuvasta teetettiin kankainen väliaikainen alttaritaulu.

Kun väliaikainen alttarimaalaus on paikoillaan, kaikki ovat yhtä mieltä: onnistunut on. Harvakseltaan kirkossa käyvä ei välttämättä edes huomaa, että alttaritaulun paikalla ei ole alkuperäinen alttaritaulu, arvellaan yhteen ääneen.

Konservointityö valmistunee heinäkuussa

Jolkkonen-Porander sanoo, että alttarimaalaus on osoittautunut peruskunnoltaan hyväksi.

– Isoin ero entiseen tulee siinä, kun maalaus puhdistetaan. Pikkuhiljaa vuosikymmenten saatossa maalaukset likaantuvat. Lisäksi pari reikää kaipaa paikkaamista ja teos käydään läpi mahdollisten väri-irtoamien löytämiseksi.

– Maalaus ei ole ollut kehykseen pingotettuna vaan se on aikanaan naulattu suoraa seinään. Koska kangas ja puu elävät kosteuden ja lämpötilojen vaihteluissa, kangas voi löystyä ja alkaa kupruilla. Kupruihin voi sitten herkästi tulla kohtia, joista väri irtoaa.

Jolkkonen-Porander alkaa konservoida alttarimaalausta kesäkuun alussa. Tavoitteena on, että työ olisi valmis heinäkuun puolivälin tienoolla.

Alttaritaulun ”Kristuksen kirkastus” on maalannut Oskar Nylander vuonna 1849.

Kirkkohallitus myönsi Limingan seurakunnalle viime vuonna 13 700 euron avustuksen kirkon alttaritaulun sekä kirkossa olevien Viimeinen tuomio- ja Golgata-taulujen konservointiin.