Loppiaisen hartaus 6.1.2026

Häikäisevä kirkkaus

Teini-iässä huoneeni oli kotimme aiempi varasto. Mukava huone hieman erillään talon muista makuuhuoneista eli omassa rauhassa. Ainoa menneisyydestä varastona muistuttava asia oli valaisin. Pyöreä, ei varjostinta. Sellainen kuin varastoissa usein.

Eräänä iltana luin sängyssäni ja aloin ihmettelemään huoneessa kuuluvaa ääntä. Suriseva ääni noin sekunnin kerrallaan, yhtäkkiä lakaten ja melkein saman tien uudestaan alkaen. Nostin katseeni ja näin kärpäsen lentävän valaisinta päin siihen törmäten, hetkellisesti aina alaspäin pudoten ja heti taas valoa kohti kiihdyttäen. Nauratti, kun kuvittelin kärpäsen ajatukset. ”Hei, valoa, täytyy mennä sinne!”, ”Auts, mihin ihmeeseen törmäsin?”, ”Huh, mitä oikein tapahtui, nukahdinko?” ja sitten sama alusta kertaa x.

Häikäisevän kirkas. Näillä sanoilla yhdessä loppiaisen teksteistä kuvataan kaikille kansoille ilmaistavaa salaisuutta, Kristusta keskellämme. Huoneeni valo oli kärpäselle varmasti häikäisevän kirkas. Näemmekö itse maailman valon niin kirkkaana, ettemme voi olla kulkematta sitä kohti?

Itäisen maan viisaat lähtivät aikoinaan liikkeelle saman valon perässä, joka sillä kertaa oli taivaalle syttyneen tähden muodossa. Tiernapojat laulavat ”Tähti se kulukeepi itäiseltä maalta” ja Matteuksen evankeliumin mukaan näin näyttää myös käyneen. Tähti kulki tietäjien edellä ja pysähtyi sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli.

Valo on yhä liikkeellä ja kutsuu meitä seuraamaan. Jeesus toimii tässä maailmassa ja haluaa meidän seuraavan häntä toimintaan. Hänen valonsa johtaa ja vahvistaa meitä matkalla. Pysähtymisen ja perille pääsemisen aika on sitten myöhemmin.

Kirjoittaja on aviomies, isä, nuorisotyön asiantuntija, jalkapallovalmentaja ja keskustelun fani

Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille. Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.

Raamatun tekstit:

Psalmi: Ps. 72:1–3, 8–12

Jumala, neuvo kuninkaalle lakisi,
opeta oikeamielisyys hallitsijalle!
  Hän jakakoon kansallesi oikeutta,
  köyhiä palvelijoitasi hän auttakoon,
niin vuoret kantavat rauhan hedelmää
ja oikeus verhoaa kukkulat.
  Merestä mereen hän hallitkoon,
  suurelta virralta maan ääriin asti.
Kumartakoot häntä aavikoitten asujat,
hänen edessään viholliset nuolkoot tomua.
  Saakoon hän Tarsisin ja meren saarten lahjat,
  Saban ja Seban kuninkaitten verot.
Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä,
ja palvelkoot häntä kaikki kansat,
  sillä hän kuulee köyhän avunhuudot
  ja rientää turvattoman auttajaksi.

1. lukukappale: Jes. 49:5–7

Ja nyt sanoo Herra,
hän, joka teki minut palvelijakseen kohdusta alkaen
palauttaakseen Jaakobin luokseen
ja kootakseen Israelin suojaansa
– olen siis ollut Herralle arvokas
ja minun Jumalani on minun voimani –
näin hän sanoo:
– Ei riitä, että olet minun palvelijani
ja saatat ennalleen Jaakobin heimot,
tuot takaisin Israelin eloonjääneet.
Minä teen sinusta valon kaikille kansoille,
niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.
    Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, kansansa lunastaja,
tälle kaikkien halveksimalle, muukalaisten
inhoamalle,
itsevaltiaitten orjalle:
– Kuninkaat saavat vielä nähdä!
He nousevat osoittamaan kunnioitusta,
ruhtinaat heittäytyvät maahan edessäsi.
Herran tahdosta näin tapahtuu,
hänen, joka on uskollinen,
Israelin Pyhän,
hänen, joka on sinut valinnut.

2. lukukappale: Kol. 1:24–27

Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. Minusta on tullut sen palvelija, kun Jumala suunnitelmansa mukaisesti uskoi minun tehtäväkseni ilmoittaa teille täydellisesti sanansa, salaisuutensa, joka on ollut kätkössä aikojen alusta, sukupolvesta toiseen, mutta jonka Jumala nyt on paljastanut pyhilleen. Hän on tahtonut antaa heille tiedoksi, miten häikäisevän kirkas on tämä kaikille kansoille ilmaistava salaisuus: Kristus teidän keskellänne, kirkkauden toivo.

Evankeliumi: Matt. 2:1–12

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
      – Sinä, Juudan Betlehem,
      et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
      sillä sinusta lähtee hallitsija,
      joka on kaitseva kansaani Israelia.”
    Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
    Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.