Kutsumus vei Marco Pasinaton Oulusta Roomaan

Isä Marco Pasinato tunsi ensimmäisen kerran pappiskutsumusta viisivuotiaana.

– Tuolloin eräs pappi kysyi minulta ja muilta lapsilta, mitä meistä tulee isona. Sitä ennen hän oli puhunut siitä, että satoa on paljon ja korjaajia vähän. Vastasin sitten spontaanisti, että ehkä minä voin ryhtyä papiksi ja auttaa asiassa, Pasinato sanoo hymyillen.

Pasinato, 44, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Oulussa, jonne hän muutti Italian Ivreasta viisivuotiaana perheensä matkassa.

Seitsenlapsisen perheen vanhemmat tekivät Oulussa lähetystyötä; lähettäjänä toimi paavi Johannes Paavali II ja vastaanottajana Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Arvi Seppänen. Sittemmin tuon työn tuloksena Oulun Koskelaan rakennettiin katolinen kirkko ja Nasaretin Pyhän Perheen seurakunta näki päivänvalon.

Lapsuus Koskelassa oli urheilullinen

Marco Pasinatolla on Oulusta hyvät muistot.

– Tosin alussa ei ollut helppoa. Siihen aikaan Oulussa ei ollut juuri ulkomaalaisia, ja kävin myös eri kirkossa kuin muut lapset, enkä ollut samoilla uskontotunneilla. Tämä toi alakouluiässä haasteita, kertoo Koskelan ala-astetta käynyt Pasinato.

Urheilu oli nuorelle Marcolle tärkeä harrastus. Hän pelasi muutaman vuoden jääkiekkoa Haukiputaan Ahmoissa ja hieman pitempään jalkapalloa Oulun Palloseurassa. Lajivalikoimaan kuuluivat myös koripallo ja pesäpallo.

Lisäksi hän lauloi ja soitti kitaraa bändissä.

– Soitimme muun muassa englanninkielistä 70-luvun rokkia. Keikkoja emme tehneet, vaan soitimme omaksi iloksemme. Ja olimme kai vähän ujoja.

Teini-iässä ajatus pappeudesta alkoi jälleen pohdituttaa Pasinatoa.

Kutsumus nousi ehkä eniten esiin nuorille tarkoitettujen pyhiinvaellusmatkojen myötä.

– Kutsumus nousi ehkä eniten esiin nuorille tarkoitettujen pyhiinvaellusmatkojen myötä. Esimerkiksi Pariisiin suuntautunut pyhiinvaellus oli puhutteleva kokemus.

17-vuotiaana Pasinato päätti muuttaa Roomaan, ja käydä lukion loppuun paikallisessa katolisessa koulussa.

– Lähdin Roomaan etsimään kutsumustani.

Vuoden tuumaustauko opasti oikealle tielle

Lukion jälkeen Pasinato jatkoi opiskelua pappisseminaarissa Roomassa. Hän toteaa opiskelun olleen mielekästä, ja tuo aika oli muutenkin antoisaa.

Teini-ikäiselle muutto Roomaan oli kuitenkin kulttuurishokki, sillä kaupunki oli niin paljon Oulua isompi.

– Oulukin oli tuntunut sitä ennen suurelta kaupungilta, varsinkin kun varhaislapsuudessa Italiassa olin asunut pienemmällä paikkakunnalla.

Pasinato halusi pohtia, oliko pappeus hänelle oikea tie.

– Niinpä lähdin seminaarista pois. Jäin asumaan Italiaan, tein monenlaisia töitä ja seurustelin.

Vuoden kuluttua Pasinato palasi pappisseminaariin. Hän tunsi, että pappeus oli kutsumus, jota hän halusi elämässään seurata.

– Paluuta edeltänyt vuosi oli kuitenkin antoisa, ja hyvin merkittävä kutsumukseni ja tulevien vuosien kannalta. Tunsin, että Jumala rakastaa ja tukee minua riippumatta siitä, minkä päätöksen teen pappeuden suhteen.

Pappi on pappi lomallakin

Pasinato vihittiin katolisen kirkon papiksi vuonna 2010. Sittemmin hän toimi vuosia pappina Helsingissä Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnassa.

Tällä hetkellä Pasinato työskentelee Kauniaisissa Katolisen kirkon hiippakunnallisen lähetysseminaarin rehtorina. Sitä ennen hän toimi Suomen katolisen hiippakunnan asiainhoitajana piispanistuimen ollessa avoinna. Äskettäin hän oli koulutusjaksolla Jerusalemissa seitsemän kuukauden ajan.

– Pappeus on minun elämäni. Olen aina pappi, olen sitten seurakunnan parissa tai vaikkapa lomalla. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että Jumala on kutsunut minut tähän tehtävään. Pappina en halua elää itselleni vaan haluan ennen kaikkea palvella ihmisiä.

Maallistuminen ei poista kaipuuta

Pasinatolla on tuntumaa moniin eri kansallisuuksiin, erityisesti suomalaisiin ja italialaisiin.

– Voi olla, että Suomessa puhutaan vähemmän henkilökohtaisista asioista, sitä ennen pitää syntyä luottamussuhde. Mutta näin voi olla myös Italiassa tai muuallakin. Aina on ujoja ihmisiä ja avoimempia ihmisiä. Kaikki luonteenpiirteet ovat läsnä kaikkialla. Jokainen ihminen on ainutkertainen, oma persoonansa.

Oulussa hän käy edelleen silloin tällöin.

– Siellä asuu pari ystävääni ja paljon tuttuja, niin katolilaisia perheitä kuin muitakin. Oululla on minulle siinäkin mielessä erityisarvo, että minut vihittiin aikanaan papiksi Nasaretin Pyhän Perheen seurakunnassa.

Oululla on minulle siinäkin mielessä erityisarvo, että minut vihittiin aikanaan papiksi Nasaretin Pyhän Perheen seurakunnassa.

Pasinaton mielestä Suomessa on samantyyppinen hengellinen tilanne kuin muuallakin Euroopassa. Meneillään on maallistumisprosessi, mutta samalla monet ovat kiinnostuneita hengellisyydestä. Ihmiset etsivät tarkoitusta elämälleen ja kokevat kaipuuta.

– Meillä jokaisella on omat kysymyksemme. Kirkon haasteena on välittää oikealla tavalla viestiä Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan. Kristus on vastaus ihmisen kaipuuseen.