Martinkulma: Papat, papit ja Eelis-piispa

Kansallista veteraanipäivää vietetään huhtikuun 27. päivänä kunniakansalaisiamme – niin naisia kuin miehiäkin – muistaen. Nyt on puhe jermuista, joita sanottiin karskeiksi, mutta huumoriakin, tuota ikäväntorjunnan parasta asetta, löytyi. Eräs korpisoturi tokaisi: – Oli siinä sodassa hyviäkin puolia. Viiteen vuoteen en maksanut Raittiusseuran jäsenmaksuja!

Toinen jermu oli puhuttelussa:

Kapteeni: – Onko totta, että nimititte vääpeliä puupääksi? Jermu: – Ei ole, herra kapteeni. Sanoin vain vääpelille, että ”laittakaa kypärä päähänne, sillä tikka lentää juuri teitä kohti”!

Kevätvillityksessä lapset ovat kuperkeikkaiässä, vanhemmat viidenkympin villityksessä ja isovanhemmat lapsia jälleen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta niin on isoisälläkin, olipa hän rakas tai sitten ei. On pappaa, paapaa, ukkia, ukkoa, taattoa, taataa, vaaria ja äijääkin.

Nyt jo ikääntyneet veteraanipapat pistävät asioita järjestykseen huoltoasemien kahvioissa:

Veijo: – Kävin aamulla lääkärissä, ja siellä sanottiin, että minusta tulee dementikko.

Keijo: – Ihanko totta – ja vielä kansakoulupohjalta!

Pauli: – Minäpä tein sellaisen elinlahjoitustestamentin, että jos kuolen, vaikkapa kolarissa,
minulta saa ottaa aivot. Rauli, virnistäen: – Niin no, lahjahan se on pienikin lahja!

Mauno: – Minäpä käytin koiraani näyttelyssä. Tauno: – Äläs. No mitäpä tuomari sanoi?

Mauno: – Että yli-ikäinen ja päässä vikaa. Tauno, naureskellen ja muille silmää iskien:

– No senhän saattoi arvatakin. Mutta – mitäs se tuomari sanoi koirasta!

Saiskos pastorille olla (Kirjapaja) tarjoaa lukijalle ”hurskasta huumoria” tähän tapaan:

Kesken saarnansa iäkäs savolaisseurakunnan pappi huomasi, että kirkkosalissa moni oli nukahtanut, ja jotkut supattelivat keskenään.

Silloin rovasti keskeytti saarnansa ja kajautti:

– Olokeepas akat siellä hiljoo, jotta miehet suap rauhassa nukkua!

Rovasti oli suorittamassa kastetta Mähösen mökissä. Kun vähävaraisen perheen lapsiluku oli rovastin mielestä huomattavan suuri, hän kehotti isää hiukan hillitsemään itseään. Kun lapsen isä viittasi Raamatun neuvoon lisääntyä ja täyttää maa, tuumasi rovasti:

– Mutta ei siellä sanota, että se pitäisi pelkillä Mähösillä täyttää!

Eelis Gulin toimi Tampereen hiippakunnan piispana 1945–1966. Hän oli menossa pitämään englanninkielistä puhetta, kun toimittaja kysyi: – Mikä on piispan suhde englannin kieleen?

Piispa Gulin: – Se on sama kuin suhde vaimooni: Ymmärrän, mutta en hallitse!

Kirjoittaja on oululainen tietokirjailija