Kirkkotekstiilien aiheet löytyivät kirkon esineistöstä ja ympäristöstä

Muhoksen vuonna 1634 käyttöön otettu kirkko on Suomen vanhin lähes muuttumattomana säilynyt puukirkko, joka on edelleen säännöllisessä ja ympärivuotisessa käytössä.

– Kirkon pyhyys ei riipu siitä, onko kirkkorakennus koskematon. Rakennus voi päivittyä, sanoma kirkon sisällä on muuttumaton, kirkkoherra Vesa Palokangas totesi kirkon 390-vuotisjuhlassa, jota vietettiin Muhoksen kirkossa 1. joulukuuta.

Kunnan tervehdyksen juhlaan tuonut kunnanjohtaja Kimmo Hinno havainnollisti, kuinka pitkän aikaa kirkko onkaan paikallaan seissyt: esimerkiksi Ranskan kuningas Ludvig XIV syntyi neljä vuotta Muhoksen kirkon valmistumisen jälkeen ja Yhdysvaltojen saadessa ensimmäisen presidenttinsä kirkko oli ehtinyt patinoitua paikallaan jo hyvän matkaa yli sata vuotta.

Kotikirkossa kaikki on kaunista

– Parasta kotikirkossa on tunnelma, kommentoivat kirkon 390-vuotisjuhliin saapuneet Marja Halmetoja ja Raija Hattara.

Kummallakaan ei ole kirkkotilassa mitään yhtä yksittäistä suosikkikohtaa.

– Kaikki täällä kirkossa on niin kaunista. Ja uudet kirkkotekstiilit ovat aivan ihanat.

Kaijaleena Pohjola kertoo, että aina kotikirkkoon tullessa lämmin tunne leviää sisimpään. Kirkkosalissa istuessa Pohjolan katse hakeutuu aina saarnastuolin yläpuolella olevan veistoksen enkeleihin.

Eila Tillman-Sutela istuutui kirkossa vakipenkkiin.

– Äidinisällä oli tässä vakipaikka. Ensimmäisiä muistojani kirkosta on kun istuin hänen kanssaan tällä penkillä. Tässä me torkahtelimme molemmat, kun silloinen kirkkoherra Heikinheimo saarnasi, Tillman-Sutela hymyilee.

Vihreän sarjan kirkkotekstiilit eniten käytössä vuoden aikana

Uudet kirkkotekstiilit valmistanut Marjaana Kojo-Eskola poimi uusiin yksityiskohtia kirkosta.

Vanhasta kynttilänjalasta hän löysi muotoja punaisen sarjan palavan pensasan oksiin. Sakastin maalaus, jossa Jeesus rukoilee Getsemanessa ja tuskissaan hikoilee veripisaroita, johdatti tekstiilisuunnittelijan ajatukset orjantappurakruunuun ja viiteen Kristuksen haavaan. Valkoisen sarjan voitonlippu ja maapallo ovat peräisin saarnatuolin yläpuolella olevalta Kristus-hahmolta.

Vihreän sarjan alttarivaatetta seurakuntalaiset katselevat kirkkovuoden aikana eniten.

– Puun oksisto kuvaa seurakuntalaisia, jotka ovat yhteydessä Kristus-viinipuuhun, elävät ja juurtuvat sekä tuottavat hyvää hedelmää. Oksiston vasemmassa reunassa on kuiva oksa muistuttamassa kristittyjä siitä, kuinka tärkeää on pysyä yhteydessä elävään puuhun ja juuristoon, ettei kuivettuisi.

Tekstiilien vesiaiheet liittyvät Raamatun elämän vesi -viittauksiin sekä kirkon sijaintiin Oulujoen varressa.

Värisarjoja on neljä: vihreä, violetti, punainen ja valkoinen. Kuhunkin valmistettiin alttarivaate, messukasukka, papin ja diakonin stola, saarnatuolin kirjaliina, bursa ja kateliina. Kaikki kalkkiliinat ovat valkoisia.

Vanhaan aikaan ei käytetty monia liturgisia värejä

Kirkkotekstiilien valmistaminen useana värisarjana yleistyi Suomen kirkoissa vasta 1900-luvun puolivälissä.

– Vanhaan aikaan kirkossa saattoi olla esimerkiksi vain yksi alttarivaate. Se oli yksivärinen mutta runsaasti kirjailtu. Halusin käyttää tätä vanhaa tapaa kirjoa yksiväriselle pohjalle.

Alttarivaatteet ja saarnatuolin kirjaliinat ovat tehdasvalmisteista kangasta. Muita osia varten Kojo-Eskola kutoi kangaspuissa noin 5,5 metriä kutakin väriä hyvin ohuesta villalangasta.

Yllätyksiä ei matkan varrella tullut kuin yksi: valkoisen sarjan alttarivaatekangas oli kudottava käsin, koska valmiskankaista ei löytynyt juuri oikean sävyistä valkoista.

Taidetekstiili ja käyttötekstiili, joka palvelee kokonaisuutta

Kojo-Eskolan mukaan kirkkotekstiilien tarkoitus on auttaa seurakuntalaisia suuntaamaan ajatuksensa siihen, mistä kirkossa kulloinkin puhutaan.

– Kirkkotekstiilit ovat kirkon kaunistamista ja kirkon kunnioittamista, mutta niiden ei ole tarkoitus vetää huomiota itseensä.

– Kirkkotekstiilit ovat yhdistelmä taidetekstiiliä ja käyttötekstiiliä. Niitä ei rinnasteta taideteoksiksi samalla tavalla kuin esimerkiksi kirkkojen maalauksia. Ihan kuten musiikkikin, kirkkotekstiilit palvelevat jumalanpalveluskokonaisuutta.

• Kirkkotekstiilien kuvioiden ja värien symboliikasta voit lukea lisää Marjaana Kojo-Eskolan haastattelusta, joka julkaistiin Rauhan Tervehdyksessä elokuussa 2023.

Nykyinen kirkko on Muhoksen kolmas

Muhoksen kirkko on Suomen vanhin lähes laajentamattomana säilynyt puukirkko, joka on edelleen säännöllisessä, ympärivuotisessa käytössä.

Muhoksen nykyisen kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1629 ja se otettiin käyttöön vuonna 1634.

Muhoksen kirkonkylän kohdalla suvannoksi laajenneen Oulujoen etelärannalla oleva länsitornillinen tukipilarikirkko on pitäjän kolmas kirkko. Ensimmäinen kirkko rakennettiin ilmeisesti jo 1500-luvulla Kirkkosaareen. Toinen kirkko on sijainnut Kirkkoniemessä.

Isonvihan aikana (1714–1721) venäläiset joukot hävittivät kirkkoa mutta eivät polttaneet sitä, joten kirkko saatiin käyttökuntoon sodan jälkeen.

Pohjalaista renessanssityyliä edustava kellotapuli rakennettiin 1762. Kirkossa vuosina 1872–1873 tehdyssä korjauksessa sisäkatto uusittiin ylöspäin suippenevaksi, goottilaisen kaaren muotoa tavoittelevaksi. Ikkunoita lisättiin ja suurennettiin.

Kirkossa on arvokkaita kirkkomaalari Emanuel Granbergin vuosina 1773–1775 tekemiä maalauksia. Osa niistä on tuhoutunut 1830-luvulla tehdyissä korjauksissa, jäljellä ovat maalaukset sakariston seinillä ja lehterin kaiteella.

Muhoksen seurakunta kuului alun perin Salon seurakuntaan, mistä se siirrettiin itsenäistyneen Limingan kappeliseurakunnaksi 1477. Oulun kappeliksi se siirtyi 1610, kun Oulu erosi omaksi seurakunnaksi. Muhoksen seurakunta itsenäistyi 1766.

Muhoksen kirkko I.K.Inhan kuvaamana 1880–1899. Kuva: Museoviraston historian kuvakokoelma

Muhoksen kirkon interiööriä 1890-luvulta. Kuva: Museovirasto, historian kuvakokoelma

Lisää kuvia Muhoksen kirkon 390-vuotisjuhlasta: https://rauhantervehdys.fi/kuvareportaasit/muhoksen-kirkko-390-vuotta/