Muistoksi lämpöä ja yhdessäoloa
Linda Niskalalla on lapsuudenjouluista hyviä muistoja. Sellaisia hän haluaa välittää myös omille pojilleen, vaikka osa perinteistä muuttuisikin.
Televisiosta monille tuttu Linda Niskala oppi lapsena vanhemmiltaan, että jouluna hautausmaalla käydessään kynttilän voi sytyttää myös tuntemattoman haudalle.
– Nyt olen siirtämässä tätä samaa perinnettä myös omille lapsilleni. Kukaan ei saisi olla jouluna yksin, siksi hauta ilman kynttilää kaipaa valoa.
– Toivoisin, että kynttilän sytyttäminen muillekin kuin vain omille läheisille muistuttaisi poikia empatian tärkeästä taidosta elämässä.
Niskala kertoo olevansa jouluihminen sydänjuuria myöten.
Tämä on helppo uskoa, sillä perheen kotia kaunistaa heti joulukuun alussa komea, korkea kuusi joulupalloineen.
Ennen tätä kaikkea, iltojen pimetessä, kodin pihamaan kuuteen kuuseen laitetaan valot.
Kynttilöitä Linda polttaa mielellään myös sisällä. Puoliso Jani kuittaa joskus kynttiläpaljoutta toteamuksella, että ”meillä lämmityksen hoitaa Havi”.
Äidin siivousurakka ei ole periytynyt tyttären tavaksi
Lapsuuden jouluista Rovaniemellä oululainen Linda Niskala muistaa paljon muutakin kuin käynnit hautausmaalla.
– Meitä on kolme sisarusta ja pääsimme vuoron perään valitsemaan kuusen kotiimme. Noilta retkiltä mieleeni on jäänyt perheen yhdessä oleminen ja kuusen tuoksu, kun se tuodaan sisälle.
Lapsuuden perheessä joulusiivous oli perinpohjainen urakka, mutta Niskaloiden kodissa siihen ei käytetä yhtä paljon aikaa.
– Minulle siivous on enemmän joulun fiilistelyä. Haluan aloittaa kaikki valmistelut ajoissa, sillä rauhoittuminen on joulun ydinasia. Olen allerginen kiireen tunnulle. Osaan olla stressaamatta esimerkiksi ruokavalmisteluista, sillä mestarikokkitasoista tarjoilua minulta ei odotetakaan. Koen, että omassa työssäni tärkeintä onkin taustasta riippumatta inhimillisyys, empatia sekä näiden ihmisten kohtaaminen ihmisenä.
– Kyllä minussakin on täydellisyyden havittelijaa, mutta osaan olla myös armollinen itselleni, Niskala kertoo.
– Kun isompi joukko kokoontuu yhteen, vastuuta voi jakaa useamman kannettavaksi.
Niskalat ovat usein päässeet jouluna paljolti valmiille ruuille, sillä juhla-aikaan kuuluu isovanhempien tapaaminen.
– Tänä vuonna korona sotkee tuttuja kuvioita.
Mieluiten kelomökki, oljet ja sauna
Jos Linda Niskalan pitäisi loihtia joulumieltä vaikkapa ulkomailla, alkaisi tunnelman luominen juuri kynttilöiden hankinnalla. Piparkakkujen leipominen ja glögi toisivat kaivattuja tuoksuja.
– Mutta lunta en ehkä saisi mistään, hän nauraa.
Enemmän kuin joulusta ulkomailla Niskala haaveilee kuitenkin joulunvietosta kotimaassa kelomökissä, jossa sisällä olisi aito kuusi ja lattialla olkia.
– Pihasauna kuuluu ehdottomasti tähän idylliin. Sinne hipsisimme kinttupolkua myöten pärekori kädessä, perheen äiti maalailee haavejouluaan.
Opiskelujen jatkuminen tuo nuorille rytmin takaisin
Ammattiopisto Luovin Oulun yksikösssä ammatillisena erityisopettajana työskentelevä Niskala on nähnyt vuosien aikana, ettei joululoman alkaminen herätä kaikissa oppilaissa riemun kiljahduksia.
– Kun arki tammikuussa jatkuu, palautuu silloin monen nuoren elämään jälleen rytmi, ystävät ja esimerkiksi säännölliset ateriat.
– Monella meidän opiskelijalla on takanaan karikkoinen elämäntaival.
– Koen, että työssäni ”erkkaopettajana” tärkeintä on aito läsnäolo nuorten keskellä, kannustava asenne ja kyky nähdä kaikissa ihmisissä jotain hyvää, Linda kertoo mieluisasta työstään.
Pyörän päältä huomaa kauniita asioita
Niin Suomessa kuin maailmalla jouluiloa himmentävät uutiset huonontuneesta koronatilanteesta.
– Niille haen vastakohtaa musiikista, jota kuuntelen pyöräillessäni työmatkat. Korona-aika on opettanut hetkessä elämisen tärkeyttä, mutta se on taito, jota pitää harjoitella.
– Kun näen työmatkalla kuuraisiin puihin siintävän auringon samalla kun korvissani soi joulumusiikki, tekee kokemus minulle hyvää.
Niskalan perheen lasten lahjatoivomuksissa oli tänä vuonna pyyntö, jonka äiti mielellään toteuttaa.
– Toivomuksena oli viettää aikaa yhdessä isän ja äidin kanssa. Perheenjäsenten välinen lämpö on tunnelma, jonka toivoisin poikieni muistavan aikuisena yhteisistä jouluistamme.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.