Niina Suuronen on valmis keskustelemaan uskostaan

Vaikka uskosta puhuminen on hankalaa, Niina Suuronen ei peittele uskoaan.

Usko on vahva osa opiskelijan identiteettiä 19-vuotiaalle, joka aloitti vuoden alussa Diakonia-ammattikorkeakoulussa sosionomin ja diakonian tutkinto-opinnot.

– Luulen, että uskovalle usko säilyy sellaisena perusajatuksena, opiskelipa mitä alaa tahansa.

Nina ei karttele keskusteluja uskosta. Suurimmaksi osaksi keskustelut ovat olleet myönteisiä, mutta ihmettelijöitä ja kyseenalaistajiakin hän on kohdannut.

Yleisin väite tuntuu olevan akateemisen maailman vaatimus rationaalisuuteen.

– Uskoa Jumalaan ei ehkä nähdä järkiperäisenä. Aivan kuin ei pystyisi olemaan fiksu tai älykäs, vaikka uskookin.

Suurosen mukaan usko ja rationaalisuus eivät sulje pois toisiaan. Siitäkin huolimatta, ettei uskoa välillä hyväksytä tai sitä kyseenalaistetaan, Suuronen ei väistä keskusteluita.

– Joskus vastaan tulee myös kysymyksiä, joihin en yksinkertaisesti osaa vastata. Mutta sekin on hyvä vastaus, naurahtaa Suuronen.

OPKOsta löytyi oma yhteisö

Mikä sitten auttaa nuorta olemaan varmempi uskossaan? Suurosen mukaan tärkeintä on löytää yhteisö, jossa voi puhua kohtaamistaan ongelmista, mutta myös uskon tuottamasta ilosta.

– On tärkeää, että uskovalla on myös uskovia juttukavereita.

Suuronen on löytänyt uskoa tukevan yhteisön ja juttukavereita Suomen evankelisluterilaisen opiskelija- ja koululaislähetystyö ry:stä.

– Oulun OPKO on aivan mahtava paikka. Sieltä saa tukea kasvaa uskossa ja löytää oma paikkansa samanhenkisten ihmisten kanssa, kertoo Suuronen.

Ensimmäisenä opiskeluvuonna, koronan keskellä, Suuronen on saanut tukea OPKO:n toiminnasta. Viime keväänä Oulussa järjestettiin esimerkiksi etäkirkkopiknikkejä Zoomin välityksellä.

Suuronen kuvaa toimintaa rennoksi, mutta opettavaiseksi.

Yksinäinen, muttei yksin

Suurosen mukaan uskoon kuuluu myös ulkopuolisuuden tunnetta, erityisesti kun kyse on akateemisesta yhteisöstä, jossa kaikki eivät välttämättä edes hyväksy uskoa.

– Uskova nuori saattaa korkeakouluympäristössä kokea ulkopuolisuuden tunnetta. Siksi onkin tärkeää löytää paikka, jossa kokea yhteenkuuluvuutta ja saada mahdollisuus puhua huolistaan ja uskostaan.

– En väitä, etteikö minulle olisi tullut vaikeita tilanteita sen takia, että olen uskossa. Olen pohtinut usein, uskallanko puhua uskostani, mutta minusta se on ihan ymmärrettävä pelko.

Suuronen kokee, että usko on antanut vahvan pohjan sekä omalle identiteetille että opiskelulle yleensä.

– Kyllä Jumala antaa kaikkeen syvemmän ulottuvuuden ja tarkoituksen.

=> Kommentoi ja anna palautetta jutusta

Oppilaitosdiakoni kannustaa: opiskelija, etsi oma yhteisö

Oulun seurakuntien oppilaitosdiakoni Salla Havukainen-Junno tietää, että omasta uskosta kertominen on monelle hankalaa, ikään katsomatta.

– Uskonasioista ajatellaan, että ne ovat yksityisasioita. Siksi niistä usein ei haluta puhua ääneen.

Kahdenkeskisissä juttutuokioissa uskonasioita on helpompi tuoda esille.

Oulun ammattikorkeakoulussa oppilaitosdiakonina toimiva Havukainen-Junno neuvoo uutta opiskelijaa löytämään oman yhteisön, jossa voi turvallisesti puhua uskostaan ja tuntea kuuluvansa jonnekin.

– Opiskelun aloitukseen liitetään yleensä ravintolaillat ja bileissä käyminen. Kaikki eivät kuitenkaan halua tällaista ja siksi pitää löytää oma paikkansa muiden uskovien keskellä.

Oulun seurakunnilla ja kristillisillä järjestöillä on paljon erilaista toimintaa.

– Niistä jokainen varmasti löytää itselle sopivan paikan, Havukainen-Junno sanoo ja vinkkaa uskovia opiskelijoita seuraamaan tapahtumien ilmoittelua vaikkapa netissä tapahtumakalenterista tai Rauhan Tervehdyksestä.

=> Lisätietoa Oulun seurakuntien oppilaitostyöstä