Päiväkotien ja kirkon yhteistyö tiivistyi 

Kirkon ja kuntien varhaiskasvatuksen yhteisiä tilaisuuksia järjestettiin eri puolella Suomea lähes 6900. Osallistujia niissä oli 280 000, mikä on yli 40 000 osallistumiskertaa enemmän kuin edellisvuonna.

Koronavuosien jälkeen kuntien varhaiskasvatuksessa on uudelleen ryhdytty hyödyntämään lähialueen yhteistyömahdollisuuksia. Tämä on havaittu muun muassa Oulujoen seurakunnassa.

– Yhteistyötä saatu lähdettyä lisäämään pienen notkahduksen jälkeen, vahvistaa varhaiskasvatuksen ohjaaja Maaret Sulkala.

Seurakuntien varhaiskasvatuksen ja kunnallisen varhaiskasvatuksen tekemän yhteistyön määrä ja muodot vaihtelevat eri seurakunnissa paljonkin.

– Osassa seurakuntia on huomattu, että päiväkotiryhmät ovat taas lähteneet rohkeammin mukaan osallistumaan seurakunnan järjestämään toimintaan, Sulkala sanoo.

Kaksi kolmasosaa yleissivistävää, yksi kolmasosa uskonnollista

Kirkon ja kuntien varhaiskasvatuksen yhteisistä tilaisuuksista noin kaksi kolmasosaa on luonteeltaan yleissivistävää katsomuskasvatusta ja noin kolmasosa tilaisuuksista on sisällöltään uskonnollista.

– Aiemmin luvut olivat toisin päin, sanoo Maaret Sulkala.

– Menneinä vuosikymmeninä seurakuntien varhaiskasvatuksen ja kunnallisen varhaiskasvatuksen yhteistyö perustui nimenomaan uskontokasvatukseen.

Kun varhaiskasvatuslaki uudistui 2018 ja varhaiskasvatuksen perusteet uudistuivat, uskontokasvatuksen tilalle tuli katsomuskasvatus.

– Kiitos Kirkkohallituksen ja kirkon ammatillista koulutusta järjestävien tahojen, seurakuntia ei jätetty selviämään muuttuneessa tilanteessa yksin. Varhaiskasvatuksen työntekijöille on järjestetty koulutusta ja tarjottu materiaalia katsomuskasvatuksen näkökulman omaksumiseen.

Kun tarjoamme lapsille ymmärrystä erilaisista kulttuureista ja uskonnoista, meille voi kasvaa uusi suvaitsevainen sukupolvi.

Sulkalan mielestä ei kannata haikailla menneitä. Hyödyllisempää on keskittyä mahdollisuuksiin: siihen, mitä kirkko nyt voi yhteistyössä kunnallisen varhaiskasvatuksen kanssa tehdä.

– Tunnustuksellinen toiminta tietysti on kirkon varhaiskasvattajien sydämen asia. Mutta kun sen osuus väheni, meillä on edelleen monia väyliä jatkaa yhteistyötä.

– Haluan uskoa, että seurakuntien ja kuntien varhaiskasvatustyöntekijöitä yhdistää ajatus siitä, että kun tarjoamme lapsille ymmärrystä erilaisista kulttuureista, tavoista ja uskonnoista, meille voi kasvaa uusi suvaitsevainen sukupolvi, Sulkala sanoo.

– Toivon, että tämä on se yhdistävä tekijä, joka saa meidät yhdessä miettimään tapoja varmistaa, että lapset saavat kuulla erilaisista uskonnoista, katsomuksista ja kulttuureista.

Yhteistyöhön tarjolla neljä tulokulmaa

Katsomuskasvatus on yleissivistävää opetusta. Siinä lasten kanssa tutustutaan erilaisiin uskontoihin ja muihin katsomuksiin ja uskonnottomuutta tarkastellaan muiden katsomusten rinnalla.

Kirkon ja kunnallisen puolen varhaiskasvattajat puhuvat neljästä ”korista”. Ne tarjoavat neljää eri tulokulmaa siihen, miten osapuolet voivat yhdessä tehdä katsomuskasvatusta.

Lähestymissuunnat ovat yleissivistävä opetus, perinteiset juhlat, uskonnolliset tilaisuudet sekä kasvun ja hyvinvoinnin tuki.

Yleissivistävää opetusta voi olla esimerkiksi kirkkovierailu, jonka aikana tutustutaan seurakuntaan työntekijöiden, kirkkorakennusten ja kirkkotaiteen kautta.

Vuodenkiertoon liittyvät juhlat ovat luonteva tapa tarkastella uskontoja ja muita katsomuksia.

Päiväkoti tai koulu voi edelleen järjestää myös uskonnollisia tilaisuuksia kuten koulujumalanpalveluksia, pääsiäishartauksia ja konsertteja tai osallistua niihin. Nämä tilaisuudet toteuttavat positiivista uskonnonvapautta, joten niihin voi sisältyä uskonnon harjoittamista, kuten esimerkiksi rukousta.

Seurakunnat tarjoavat lisäksi monenlaisia ennaltaehkäiseviä toimintamalleja ja menetelmiä koulun opiskelu- ja työhyvinvoinnin lisäämiseksi – esimerkiksi välituntitoimintaa, ryhmäyttämistä, kerhoja ja kriisiapua.