Päivän työ: Tärkeitä kohtaamisia

Minne katosi syyskuu? Hujahti taakse. Syksy on vauhdissa ja se tietää ensi vuoden suunnitelmien tekemistä ja yökoulujen sesonkia.

Ohjelmassa on siis tietokoneella istumista. Itse kyllä pidän konehommista – se on aikaa suunnitella ja valmistella eli luovuus pääsee valloilleen.

Toimistolla asetun oman työpisteeni ääreen. Siinä pyörivät edellispäivinä jättämäni paperit ja materiaalit. Pöytää ympäröiviin sermeihin olen kiinnittänyt Muumi-teemaisen kuukausikalenterin ja keltaisen paperin.

Paperissa lukee ”Jonna, sinä olet…”. Se on työyhteisömme virkistyspäivästä saatu paperi, johon työkaverini ovat minua kuvailleet. Ilokseni siellä lukee ihania sanoja kuten idearikas, mukava, ystävällinen, luova ja super. Aika huippuja työkavereita mulla.

Matka Gotlantiin on palkkio isosille ja kerhonohjaajille

Työkone auki ja kuulokkeet päähän. To do -listalla on muun muassa Gotlanti-asioita.

Gotlanti on yksi Kiimingin seurakunnan erikoisuus. Tarjoamme isosille ja kerhonohjaajille korvausta palkkion sijasta niin kutsutuilla Gotlanti-tunneilla.

Kun nuori on kerännyt tarpeeksi tunteja, hän pääsee mukaan nuorten matkalle Gotlantiin.

Matka on yksi salaisuus, jolla erityisesti nuorisotyömme kerhonohjaajat saadaan pysymään keskivertoa kauemmin mukana toiminnassa.

Nuorten vapaa-ajasta kilpailevat monet tahot: harrastukset, koulutyöt, kaverit ja tietysti some.

Seuraava matka on vasta elokuussa 2026, mutta minulle vastaavana työntekijänä Gotlanti muistuttaa itsestään koko ajan. Nyt tehtävänä on päivittää matkan budjettia.

Nuorten maailma on hektistä, nuorten vapaa-ajasta kilpailevat monet tahot: harrastukset, koulutyöt, kaverit ja tietysti some.

Meidän on seurakunnassa tehtävä töitä, jotta saamme vuosittain nuoria mukaan toimintaan isosiksi ja kerhonohjaajiksi.

Erityisesti kerhonohjaajien määrä on ollut haasteena. Kerhonohjaajan tehtävä haastaa nuorta ajallisesti enemmän kuin isosen tehtävä.

Aktiiviset nuoret ovat usein jo niin monessa mukana, että rippileireillä saa tehdä tosissaan töitä uusien kerhonohjaajien löytymiseksi.

Kahdeksanvuotiaat tutustuvat uteliaina kirkkoon

Kun olen aivan pökerryksissä Gotlannin-matkan numeroista, päivä on puolessa ja suuntaan kirkkoon.

Joukko kakkosluokkalaisia taapertaa sateisena päivänä kirkkoon tutustumaan. Tehtävänäni on pitää yllä lasten mielenkiintoa, kun kerron Kiimingin kirkon synnystä, alttaritauluista ja kirkosta muutenkin.

Lapsia ihmetyttävät pienetkin yksityiskohdat alttarimaalauksissa.

Kahdeksanvuotiaan uteliaisuus on onneksi ylitsevuotavaa ja tarkkaavaisia kysymyksiä satelee paljon. Lapsia ihmetyttävät pienetkin yksityiskohdat alttarimaalauksissa.

Hetki hujahtaa ohi nopeasti. Heipat ja kiitokset luokalle ja palaan kasaamaan tavarat ja suuntaan leirikeskus Suvelaan.

Pakopeli tarjoaa jännitystä Suvelan yökoululaisille

Ohjelmassa on yökoulu neljäsluokkalaisille. Isoset tipahtelevat paikalle ja alamme käydä läpi illan ohjelmaa.

Kuuden maissa alkaa polkupyöriä kurvata pihaan. Ilmassa on jännitystä ja kikatusta, osalle nelosluokkalaista tämä on ensimmäinen yö pitkään aikaan ilman vanhempia.

Kun kaikille oppilaille on löydetty oma huone, on aika kisailla pakopelissä oman luokan voimin muita yökoulussa vierailevia luokkia vastaan.

Jännitystä ja onnistumisen iloa on havaittavissa, kun oppilaat ratkaisevat annetut tehtävät.

Tämä on lemppariasia työssäni. Saan nähdä oman luovuuteni kukkaset toiminnassa, sillä olen itse rakentanut pakopelin.

Nämä kohtaamiset ovat aina ainutlaatuisia ja tärkeitä hetkiä täynnä.

 

Erilaisten pelien rakentelu ja toiminnallisten tehtävien toteuttaminen on itselle rakkainta puuhaa, se minut alalle johdattikin.

Ilta yökoulussa jatkuu herkuttelun, leikkien ja askartelujen ääressä. Kymmeneltä lähetän isoset kotiin ja itsekin poistun kotiin nukkumaan, luokka jää yöksi Suvelaan.

Aamulla palaan kuulemaan luokan fiilikset yökoulusta.

Olen iloinen ja kiitollinen, että saamme tehdä näin paljon yhteistyötä paikallisten koulujen kanssa. Saan vierailla paljon kouluilla, mutta koululuokkia myös tulee vierailemaan seurakunnan tiloissa.

Viikon tunteeksi voisikin sanoa kiitollisuus, nämä kohtaamiset ovat aina ainutlaatuisia ja tärkeitä hetkiä täynnä.