Pienillä teoilla suurta tavoitetta kohti

Pitopalveluyrittäjä Marjatta Ojala aloittelee työpäiväänsä Kajaanintien Puistopuutarhurin talon keittiössä. Lähes ensitöikseen aamulla hän laittaa jäteastioihin puhtaat pussit.

Ojala kehuu Oulun seurakuntia siitä, että ne hoitavat hyvin kierrättämisen omissa tiloissaan.

– Jokaisessa seurakunnan keittiössä on astiat vähintään bio- ja sekajätteille. Näin ei välttämättä ole kaikissa kaupungin juhlatiloissa. Myös seurakuntien jätekatokset ovat lähes poikkeuksetta siistejä, hän juttelee

Eräs asia pitopalveluyrittäjää kuitenkin usein harmittaa. Seurakunnissa on suuri määrä juhlakattauksiin tarkoitettuja liinoja, joita pestään jatkuvasti.

– Tilaisuuksien päätyttyä liinat kerätään likavaatepusseihin. Niihin menee myös paljon puhtaina säilyneitä liinoja, koska likaisten ja puhtaiden kankaiden erotteleminen on työlästä.

Turha peseminen kuormittaa ympäristöä, Ojala huolehtii.

Ympäristövastuuta seurakuntalaisten kanssa

Oulun seurakunnissa on tahtoa tehdä ympäristön eteen enemmän kuin vain minimin verran. Kunnianhimoa herättää käynnissä oleva Kirkon ympäristödiplomin uusintatyö.

Ympäristödiplomi ei ole vain seurakuntien työntekijöiden diplomi, vaan ympäristövastuuta halutaan kantaa yhdessä seurakuntalaisten kanssa, Oulun seurakuntayhtymän ympäristövastaava, toimistopuutarhuri Outi Soukainen kertoo.

Ympäristödiplomin uusintatyöhön keskittyvä Soukainen puhuu mielellään hyvän mielen valinnoista ympäristön hyväksi. Hän toivoo, ettei kierrättäminen eikä mikään muukaan arjen ekoteko tunnu seurakunnissa pakolta.

Hän tietää myös, että joskus vastuunkanto ympäristöstä on pieniltä tuntuvia tekoja. Soukainen itse on ympäristödiplomin hengessä ryhtynyt hyödyntämään yhä enemmän pyörää työmatkoilla. Kotonaan hän kilvoittelee ruokahävikin minimoimiseksi.

Soukaisen mukaan yhä useamman kirkon työntekijän tarttuessa pyörään työmatkan alkajaisiksi ympäristödiplomin yhteen haasteeseen on jo vastattu.

Diplomi sitouttaa ympäristötyöhön

Kirkon oma ympäristöjärjestelmä, Kirkon ympäristödiplomi perustettiin 2000-luvun alussa. Sen jälkeen sitä on päivitetty säännöllisesti.

Ympäristödiplomin tuorein, vuonna 2020 uusittu käsikirja, viitoittaa tietä kohti hiilineutraalia kirkkoa vuonna 2030. Tähän myös Oulun seurakunnat osaltaan pyrkivät diplominsa uusimisen myötä.

Soukaisen mukaan ympäristövastuun hyvä perusta on paikallisseurakuntien tekemä ympäristökasvatus lasten, nuorten ja aikuisten parissa. Ympäristökasvatusta ovat esimerkiksi ympäristötapahtumat, kuten kierrätystempaukset, vihreät riparit tai vaikkapa ympäristökysymyksiä pohtivat kerhot.

Hautausmailla seurakunnat kantavat ympäristövastuuta huolehtimalla muun muassa siitä, että hautausmaaympäristössä elää monenlaisia kasvi- ja eläinlajeja.

Ympäristödiplomi edellyttää Oulun seurakunnilta energiaratkaisuja, jotka vievät kirkkoa kohti hiilineutraaliutta. Yksi esimerkki ympäristöystävällisestä lämmitysratkaisusta on suunnitelma lämmittää Oulujoen pappilaa tulevaisuudessa maalämmöllä.

Lämmitystä seurakuntien kiinteistöissä on jo vähennetty muutamalla asteella. Kirkkosalien lämpötila on nykyisin 18 astetta ja toimistoilla töitä tehdään 20 asteen lämmössä.

Tekeminen tuo helpotusta ympäristöahdistukseen

Soukainen kertoo poteneensa aikoinaan suurta huolta ympäristöstä. Ahdistus helpottui ja toivo palasi, kun hän ryhtyi tekoihin murehtimisen sijaan.

Soukainen toteaa, ettei hän itse tiennyt kirkon ympäristötyöstä paljokaan ennen kuin tuli seurakuntaan töihin.

Nyt hän havahduttaa seurakuntia kantamaan vastuuta ympäristöasioista. Esimerkiksi kertakäyttötuotteiden käytön Soukainen toivoisi vähenevän, vaikka korona-aikana niihin jälleen totuttiin.

Kirkon ympäristödiplomista löytyy tietoa kirkon verkkosivuilta.

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.