Pyhiinvaellus lähellä

Kesäkuun 19 päivä: ”Olin eilen pyhiinvaelluksella Leena-ystävän kanssa. Kävelimme Oulun tuomiokirkolta Oulujoen kirkolle ja sieltä Turkansaareen.”

Oululainen Sisko Kuumola-Liimatta pitää päiväkirjaa. Sen sivuille tallentui myös yksi kesän erityisistä päivistä seikkailuineen Oulujoen pyhiinvaellusreitillä.

Kesäkuinen lauantai oli Kuumola-Liimatan vapaapäivä. Hän toimii miehensä omaishoitajana, mutta tuona päivänä hänellä oli aikaa itselleen ja omalle hyvinvoinnilleen.

Sisko Kuumola-Liimatta ja Leena Maria Lehtonen ovat kuvassa kävelyllä Lintulammenpuistossa Oulussa, mutta yhdessä he ovat tehneet pitkiä vaelluksia. Kulkijat kertovat pyhiinvaeltajien omasta psalmitekstistä Raamatussa. Psalmissa 84 sanotaan: ”Onnellisia ne, jotka saavat voimansa Sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.”

Liikkeellä oli kokenut vaeltaja

Kuumola-Liimatta ei ollut kesällä sattumalta uudella Oulujoen pyhiinvaellusreitillä. Hän on kokenut pyhiinvaeltaja. Patikointia hän on harrastanut muun muassa Espanjasssa, historiallisella Santiago de Compostelan pyhiinvaellusretkellä.

Toinen pitkä, noin sadan kilometrin mittaisen reitti taittui hiihtäen Kilpisjärveltä Haltille.

Kuumola-Liimatta on osallistunut myös ekumeenisille, eri kirkkokuntien yhteisille vaelluksille.

Kun konkarivaeltaja kuuli toukokuussa avatusta Oulujoen pyhiinvaelluksesta, tiesi hän heti haluavansa kokea myös sen – kunhan vain omaishoitajuudeltaan löytäisi siihen aikaa.

– Pyhiinvaellus on irtiottoa arjesta. Irrottautuminen onnistuu paremmin, jos aikaa on useampi päivä, mutta lyhyelläkin matkalla voi tehdä löytöjä.

Kuumola-Liimatta pitää tärkeänä sitä, että kävely voi edetä rauhallisessa tahdissa ilman suorittamisen tuomaa puristusta.

– Ennen liikkeelle lähtemistä voi miettiä, mitä toivoo matkanteoltaan. Miksi haluan jättää hetkeksi arjen rutiinit?

”Mikä onni, kun vaellus onnistui”

Kävely tuomiokirkolta Turkansaaren ulkomuseoon kesti kaksikolta viitisen tuntia. Yhteisiin hetkiin mahtui arvokkaita kokemuksia ja oivalluksia.

– Matkan varrella näin paljon kauneutta: värit luonnossa muuttuivat sateen alkaessa, Kuumola-Liimatta kertoo.

– Kun sain iloisesti puhua pulputtaa ystävän kanssa ja välillä painua syvällisimpiin pohdintoihin, aloin voimaantua ja vahvistua.

– Jaloissa oli kipua, mutta tässä iässä ymmärtää olla kiitollinen siitä, että pääsee perille saakka.

– Sateen jatkuessa kastuimme aika lailla. Silloin voimia toi virvoittava virrenveisuu.

Liekö muut tiellä liikkuvat ihmetelleet, miksi kaksi naista laulaa vaatteet märkinä, mutta iloisina virsiä Maa on niin kaunis ja Oi, Herra, jos mä matkamies maan.

Loppupätkä oli hetken aikaa kadoksissa

Pieni seikkailu matkalle osui, kun pyhiinvaeltajat etsivät tovin, miten jatkaa patikointia Vaalantieltä Turkansaareen.

– Opasteita ei risteyskohdassa valitettavasti ollut, Kuumola-Liima harmittelee.

Kartan he olivat etukäteen tulostaneet Oulujoen pyhiinvaellus-sivustolta, mutta siitä ei ollut heille apua oikean tien löytymiseksi.

– Paikallistuntemuksen avulla pääsimme perille ja viimeinen pätkä ennen Turkansaarta olikin kaunis osuus.

Perillä ystävyksille selvisi, että Turkansaaren museokirkossa he eivät voisi viivähtää pitkään. Siellä oli juhlaväkeä omassa tilaisuudessaan.

– Onneksi museon kahvilan henkilökunta otti meidät ystävällisesti vastaan. Meille lämmitettiin ruokaa ja saimme korvapuusteja.

– He neuvoivat meille paikan, jossa pystyimme leimaamaan pyhiinvaelluspassimme.

Kaupungin alueella omat määräyksensä

Oulun seurakuntien yhtymäjohtajan Pekka Asikaisen mukaan kaupungin alueella ei ole lupa laittaa pyhiinvaellusreitin opasteita pyöräteiden varsille.

Oulujokilaaksossa kulkeva Tervareitistö sivuaa vaellusreitin kohteita, ja sinne opastekylttejä onkin aseteltu.

Vaikka pieniä vastoinkäymisiä Kuumola-Liimatan ja hänen ystävänsä matkalle mahtuikin, aikoo kokenut vaeltaja kulkea Oulujoen pyhiinvaelluksen loppuun saakka Vaalan kirkolle.

Milloin se tapahtuu, sitä omaishoitaja ei vielä tiedä.

Kysy tai anna jutusta palautetta toimitukselle.