Maaret Kallio tuo Tuomiokirkkoon ripauksen toivoa: "Tavallinen elämä on ihan mieletön lahja"

Kouluttajapsykoterapeutti, psykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallion syksyn värimaailma on tänä vuonna ollut kirjavan ruskan sijaan mustavalkoinen.

Värit eivät suinkaan heijastele Kallion mielenmaisemaa, vaan hänen hiljattain julkaistua, kuolemaa, toivoa ja surua käsittelevää lastenkirjaansa Seepra joka kadotti raitansa.

Kallio on ollut kirjoittajana tuottelias: hänen edellinen tietokirjansa Mielenrauhaa ilmestyi viime vuoden lopussa.

– Kohtaan psykoterapeutin työssä paljon vakavia ja syviä elämän sävyjä. Lastenkirjojen tekeminen antaa sille hyvää vastapainoa: se on ihanaa leikkimistä.

Kirjoittamisen motivaattorina Kalliolla toimii – samoin kuin psykoterapeutin työssä – ihmisten auttaminen.

Kallion lastenkirjoihin ovat tarttuneet yllättäen myös aikuiset.

Aikuisille suunnatuissa tietokirjoissa tuen antamisen tunne syntyy siitä, että ihminen voi kirjan avulla oppia ymmärtämään tai jäsentämään itseään eri tavalla kuin ennen.

Lastenkirjoissa tieto on piilotetumpaa, ja tarina kulkee enemmän esimerkiksi eläinhahmon ehdoilla.

– Tällä tavoin lapsille pystyy esittämään tärkeitä kokemuksia vaikkapa surusta, nähdyksi tulemisesta tai itsensä hyväksymisestä.

Kallion lastenkirjoihin ovat tarttuneet yllättäen myös aikuiset, jotka lukevat kirjoja lasten tai lastenlasten lisäksi myös itselleen, ja kenties piilossa olevalle sisäiselle lapselleen.

– Tämänkaltainen palaute on ollut todella koskettavaa. Koen, että olen onnistunut tavoittamaan kirjoissani useita erilaisia tasoja.

Toivo katastrofien keskellä

Psykoterapeutin ja kirjailijan työn lisäksi Maaret Kallio on kysytty luennoitsija.

Eri teemoilla kulkevat luennot keräävät yhteen massoittain ihmisiä.

– Moni on tämän vuoden aikana kuvannut väsymystä jo useita vuosia kestäneeseen tilanteeseen, jossa elämää eletään erilaisten sotien ja katastrofien keskellä. Allekirjoitan tämän täysin.

– Ajattelen kuitenkin samaan aikaan, että meidän on silti jaksettava pitää sitkeästi kiinni toivosta. On hyvä muistaa, että ihmiset ovat läpi historian kokeneet vaikeita aikoja.

”Hyvä elämä asuu usein omissa ydinarvoissa ja tavallisuudessa”, Maaret Kallio muistuttaa.

Karusta maailmantilanteesta huolimatta Kallio pitää tärkeänä sitä, että huolipuheelle ei anneta liikaa valtaa.

Vastuu toivon näkökulman ylläpitämisestä on aikuisilla.

– Kaikenlainen katastrofiajattelu katkoo lasten ja nuorten toivolta siivet todella tehokkaasti. On tärkeää keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa ja tutkia myös sitä, missä ja miten voi itse toimia hyvän puolesta.

Tavallisen elämän taianomaisuus

Kallion luotsaama Rauhan ilta -luento järjestetään Oulun tuomiokirkossa ensimmäisenä adventtina.

Illan aikana puhutaan rauhan lisäksi inhimillisestä kohtaamisesta, toivosta ja arvoista.

– Ihmisillä on kyseisiin teemoihin tällä hetkellä tosi kova nälkä. Illan ajatuksena on, että saan puheellani herätellä ja vahvistaa näitä asioita kuulijoissa.

Kallio pyrkii painottamaan niin terapiatyössään kuin luennoillaan tavallisen elämän taianomaisuutta.

– Minulle on työni kautta tullut hyvin näkyväksi se, että tavallinen elämä, se, joka on välillä harmaata ja tylsääkin, on ihan mieletön lahja. Kriisien keskellä mieli kaipaa juuri siihen tavalliseen, missä päivitellään pyykkien, tiskien tai nurkissa pyörivien pölypallojen määrää.

Sisäinen lapsi näkyväksi

Kallio palaa puheessaan usein sisäisen lapsen äärelle – juuri sen, joka monella aikuisella jää liian vähälle huomiolle.

Yli 80-vuotiaiden kanssa työskennellessään Kallio kertoo hämmästyvänsä edelleen siitä, kuinka pitkänkin elämänkaaren jälkeen ihminen palaa pohtimaan omaa lapsuuttaan.

Olen tykännyt aina olla yksin oman mielikuvitukseni kanssa, ja rakastan sitä edelleen.

– Lapsuudessa on jotakin hirvittävän tärkeää ja kaunista. Ikäihmiset miettivät harvoin sitä, minkälaisia he ovat olleet keski-ikäisinä.

Kallion mukaan jokainen voi hoivata sisäistä lastaan vaikkapa muistelemalla sitä, millainen on ollut pienenä lapsena.

Esimerkiksi näin:

– Olen nelilapsisen perheen keskeltä, yhtä aikaa iso- ja pikkusisko, vapaa ja näkymätön. Sain olla pitkään, yli nelikymppiseksi, mummini ja ukkini lapsenlapsi. Rakastin olla metsässä, tykkäsin eläimistä ja uimisesta. Nämä kaikki asiat ovat minulle edelleen totta tänä päivänä.

– Olen kirjoittanut aina, minulla on tallessa kirjoituksia seitsemänvuotiaasta asti. En kuitenkaan tiennyt lapsena, enkä vielä nuorenakaan, että minusta tulee isona kirjailija. Olen tykännyt aina olla yksin oman mielikuvitukseni kanssa, ja rakastan sitä edelleen. Minussa on ollut lapsesta saakka olemassa esiintyvä puoli, joka elää minussa vieläkin esimerkiksi luennoidessani.

Sosiaalinen media on rakennettu koukuttavaksi

Maaret Kallio kuvailee sosiaalista mediaa sanalla ristiriitainen. Somessa on paljon hyvää, mutta vastapainona se vie aikaa vuorovaikutukselta sekä läsnäololta.

Kallio toivoo, että yhteiskunta säätelisi nuorten sosiaalisen median käyttöä tulevaisuudessa esimerkiksi lakien avulla.

– Tuntuu kohtuuttomalta, että yksilön pitäisi pystyä vastustamaan ilmiötä, joka on erittäin taitavasti ja psykologista tiedettä hyväksikäyttäen rakennettu erityisen koukuttavaksi.

Aikuisen tulee huolehtia siitä, että lapsi tai nuori ei jää yksin puhelimen kanssa.

Kallio rohkaisee jokaista luomaan elämäänsä hetkiä tai tilanteita, joissa voi olla ilman älylaitetta tai tarvetta kuvata, dokumentoida tai raportoida asioita ulospäin.

– Tässähän ei ole olemassa mitään ehdottomia totuuksia. Joillekin hetki ilman puhelinta voi olla vaikkapa yhteinen ruokailu tai perhe voi sopia, että puhelimia ei oteta illalla makuuhuoneeseen.

Aikuisen tulee huolehtia siitä, että lapsi tai nuori ei jää yksin puhelimen kanssa. Oman esimerkin kautta lapselle tai nuorelle voi opettaa uudenlaisia tapoja ja rutiineja.

Mitkä ovat niitä hetkiä, jolloin voin olla itseni kanssa rauhassa?

– Tämähän on aikuisillekin tosi kiusallista ja vaikeaa, mutta välttämätöntä. Ei ole tarkoituksenmukaista vain paasata asiasta lapselle, vaan toimia itse sillä tavoin, että tylsät ja tavalliset hetket nousevat arvoon myös ilman älylaitetta.

Kallion mielestä vuorovaikutuksen kannalta on hyvä vaalia myös hetkiä suhteessa itseensä sen sijaan, että täyttää päätään koko ajan informaatiolla ja ärsykkeillä.

– Mitkä ovat juuri minulle niitä hetkiä, jolloin voin olla itseni kanssa rauhassa? Kuulostella, että missä menen, mikä fiilis on tänään, ja miten jaksan?

Rauhan ilta Maaret Kallion seurassa Oulun tuomiokirkossa sunnuntaina 30. marraskuuta kello 17–18.30.

20 euron hintaisia ennakkolippuja voi ostaa täältä tai käteisellä ovelta tuntia ennen tapahtuman alkua.

Lipputulot lahjoitetaan lyhentämättömänä Kirkon Ulkomaanavun rauhantyöhön. Illan musiikista vastaavat Jenni Siuruainen ja Tuukka Nygård.