"Mutta miten silloin, jos siellä WhatsAppin, Teamsin, Zoomin tai Snapchatin toisessa päässä ei olekaan ketään? Jos ei kuulukaan ryhmään mihin “kaikki muut” kuuluvat", miettii Hannaleena Enbuska kolumnissaan.

On helppoa tuudittautua puhelimen tuomaan turvaan ja tarttua sen luomaan digitaaliseen kuplaan silloinkin, kun vietämme aikaa läheistemme kanssa, oululainen Kirsikka Kujanpää pohtii.

Kellon koulun yhdeksäsluokkalaiset ovat saaneet kavereita sosiaalisen median kautta ja he pitävät kavereihin myös yhteyttä verkossa. Olipa kyse verkossa tai samalla luokalla olevasta kaverista, tärkeää on vastavuoroisuus.

Tulevaisuus haastaa meitä monella tapaa. Samalla korostuu inhimillisyyden arvo.

Somessa-tapahtumassa nuoret kuulivat somevaikuttajien kokemuksia ja pääsivät myös tenttaamaan heitä. Kimmo Tynin mielestä vastaavia tapahtumia pitäisi järjestää myös kouluissa.

"Haen sellaista aikuista kohtaamista, jossa uskalletaan puhua myös vaikeista asioista", kirjoittaa Satu Kreivi-Palosaari.

Facebookin ja Twitterin keskustelutavat - väittelyt ja kiistelyt - ovat monille papeille hankalia. Kirkossa on aina suosittu keskustelutapoja, jotka painottavat voimakkaasti yksisuuntaisuutta ja samanmielisyyttä. Ei väitellä, vaan pyritään välttämään vastakkainasettelua sekä edistämään tasa-arvoista ja turvallista yhteisöä, kirjoittaa Ilkka Kurjenmäki kolumnissaan.

Sosiaalisessa mediassa kannattaisi tiedottaa vähemmän ja keskustella enemmän. Siten some-sisältöihin tuodaan ihmisten kaipaamaa inhimillisyyttä.

Lisää rohkeutta, hauskuutta, hetkeen tarttumista – mutta myös suunnitelmallisuutta. Enemmän aikaa some-sisältöjen tekemiseen.  Tällaiseen suuntaan Katri Haapakorva ja Karita Isola haluaisivat kehittää seurakuntansa somettamista.

Verkkolähetykset jäävät pysyväksi tavaksi tavoittaa ihmisiä, sanoo Tyrnävän kirkkoherra Teemu Isokääntä. Korona pakotti seurakunnat digiloikkaan, mutta puhelinkin on edelleen tärkeä työväline.