Kolumni: Papit netin maailmassa
Facebookin ja Twitterin keskustelutavat – väittelyt ja kiistelyt – ovat monille papeille hankalia. Kirkossa on aina suosittu keskustelutapoja, jotka painottavat voimakkaasti yksisuuntaisuutta ja samanmielisyyttä. Ei väitellä, vaan pyritään välttämään vastakkainasettelua sekä edistämään tasa-arvoista ja turvallista yhteisöä, kirjoittaa Ilkka Kurjenmäki kolumnissaan.
Internet ja sosiaalinen media ovat nostaneet kirkon ja pappien elämän aivan uudelle näkyvyyden tasolle. Se on paljastanut räikeitä uskonelämän vääristymiä, mutta myös herkkiä yksityiselämän puolia.
Internet on tehnyt osalle myös vaikeaksi pitää rakoa työn ja yksityiselämän kesken. Somessa saattaa riehua villi raivotar tai poliittinen uudistaja, joita työtehtävissä joutuu hillitsemään. Myös piispojen ajattelun ja elämän avautuminen on huomionarvoista.
Papit ovat huomanneet, miten vaikea somessa on perustella asioita kunnolla. Myös Facebookin ja Twitterin keskustelutavat kuten väittelyt ja kiistelyt ovat monille hankalia. Harvoilla on kykyä pitää pää kylmänä väittelyssä, hallita tunteitaan ja kyseenalaistaa tai korjata omia näkemyksiä.
Kirkossa on aina suosittu keskustelutapoja, jotka painottavat voimakkaasti yksisuuntaisuutta ja samanmielisyyttä. Ei väitellä, vaan pyritään välttämään vastakkainasettelua sekä edistämään tasa-arvoista ja turvallista yhteisöä.
Tällainen jättää ihmiset valmistautumattomiksi nettimaailmaan, jossa he ovat alttiina vastakkaisille ja haastaville näkemyksille. Papit, jotka ovat loistavia ristiriidattomissa keskusteluissa, voivat jähmettyä kritiikin edessä.
Monet arvostetut kirkon vaikuttajat eivät kykene juurikaan käsittelemään itselleen vastakkaisia näkemyksiä. He puhuvat vain omalle yleisölleen. He voivat puhua muiden mielipiteistä, mutta eivät pysty puhumaan heille, saati heidän kanssaan.
Jos haluamme kirkossa olla omalta osaltamme rakentamassa uutta keskustelukulttuuria, joudumme kääntymään kierroksen poispäin nykyisen sosiaalisen median repivästä uhriutumis -ja leimaamiskulttuurista. Tarvitsemme lisää ”turvallisia” ryhmiä samanmielisille. Mutta tarvitsemme myös ”kriittisiä” keskusteluryhmiä, joissa voi ilmaista ideoita tulematta
syytetyksi syrjinnästä.
Terve ja kriittinen keskustelu edellyttää suurempaa kipukynnystä ja sen hyväksymistä, että ne eivät ole jokaiselle. Suurinta osaa meistä papeista ei ole vielä varustettu tällaiseen keskusteluun.
Kirjoittaja on Oulun seurakuntien johtava perheneuvoja
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.