Rauhan Tervehdys selvitti: seurakunnissa näkemyseroja kolehdeista Kansanlähetykselle ja Sleylle

Kirkkohallituksen täysistunto päätti syksyn alkaessa, ettei Suomen ev.lut. Kansanlähetykselle ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistykselle (Sley) kerätä enää virallista kolehtia. Nyt seurakunnat voivat päättää, keräävätkö ne jumalanpalveluksissaan kolehteja kyseisille järjestöille.

Kolehti on yhä mahdollista osoittaa kaikille kirkon yhdeksälle lähetysjärjestölle.

Rauhan Tervehdys selvitti tilaajaseurakuntiensa ratkaisuja asiassa.

Kolehdeista päättävät seurakuntaneuvoston jäsenet kirkkoherran esityksestä. Kaikki kirkkoherrat eivät kommentoineet asiaa määräaikaan mennessä.

Tasa-arvonäkemykset taustalla

Satu Saarinen sanoo luottavansa siihen, että seurakuntaneuvoston päätöksellä Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa ei jatkossakaan kerätä kolehteja järjestöille, jotka eivät ole sitoutuneet kirkon linjaan tasavertaisuuden ja tasa-arvon kysymyksissä.

Jaakko Tuiskun mukaan Karjasillan seurakuntaneuvostossa on käyty aiemmin hyvää ja kiinnostunutta keskustelua kolehtikohteista.

– Aihe on ajankohtainen marraskuussa, kun seuraavaa kolehtisuunnitelmaa valmistellaan.

Petri Satomaa uskoo, että seurakuntaneuvoston niin päättäessä näistä kahdesta uudesta suosituskohteesta toinen tai molemmat voivat tulla valituksi kolehtikohteeksi Oulunsalon seurakunnassa.

Oulujoen kirkkoherra Ilkka Mäkinen vastaa kysymykseen näin:

– Olen usein esittänyt vapaavalintaisille kolehtipyhille kohdetta kolehtisuunnitelman mukana tulleesta suositusten luettelosta. Kirkkohallituksen määräämien ja suosittelemien kolehtikohteiden taustat on selvitetty.

Seija Helomaa Hailuodon seurakunnasta sanoo näkevänsä hyvää ja tärkeää jokaisen lähetysjärjestön työssä. Hän ehdottaa kolehdin kantamista kaikille kirkon virallisille lähetysjärjestöille.

– Maailman kärsiviltä leikataan nyt joka tapauksessa.

Keskustelua asiasta luottamushenkilöiden kanssa ole vielä Hailuodossa käyty.

Salla Autere kertoo ehdottavansa seurakuntaneuvostolle, että kaikki Haukiputaan kolehtikohteet ovat sellaisia, joille pappeja koskeva virkakysymys ei ole evankelisluterilaisen kirkon virallisen linjauksen vastainen.

– Meidän tulee tukea vain sellaisia kohteita, joille tasavertaisuus on tärkeä arvo.

Pauli Niemelän mukaan kirkon kaikki viralliset lähetysjärjestöt ovat tasaveroisesti mukana Kiimingin seurakunnan kolehtisuunnitelmassa 2026.

Eeva Mertaniemi kertoo Limingan seurakunnan tukevan nimikkosopimuksella Kansanlähetystä. Tuki menee talousarviovaroista. Vapaasti valittavien kolehtipyhien kohdalla kolehtisuunnitelmaa täytetään kirkkohallituksen suositusluettelossa olevilla kohteilla.

Lauri Kujalan mukaan Tuiran seurakunnassa on viime vuosina kerätty Kansanlähetykselle ja Suomen Luterilaiselle Evankeliumiyhdistykselle ainoastaan Kirkkohallituksen määräämät kolehdit.

– Nyt uudessa tilanteessa en osaa vielä sanoa, esitänkö seurakuntaneuvostolle kolehteja kyseisille järjestöille seuraavalle puolivuotiskaudelle. Tuiran seurakunnalla on nimikkolähetyssopimukset kyseisten järjestöjen kanssa. Olemme sitoutuneet tukemaan heitä. Tämä on yksi vaikuttava tekijä kolehteja suunniteltaessa.

Tyrnävän vt. kirkkoherra Minna Lainimo kommentoi asiaa ennen seurakunnan kirkkoherranvaaleja kertomalla, että tulevan vuoden kolehdeista päättävät seurakuntaneuvoston jäsenet kirkkoherran esityksestä.

TAUSTAA

Keskustelu on venynyt

Kirkon virallisia lähetysjärjestöjä ovat Evankelinen lähetysyhdistys ELY, Kirkon Ulkomaanapu, Lähetysyhdistys Kylväjä, Medialähetys Sanansaattajat, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Sley, Suomen Lähetysseura, Suomen Pipliaseura ja Svenska Lutherska Evankegeliförening i Finland.

Lokakuussa 2023 piispainkokous päätti käynnistää kuulemismenettelyn Evankeliumiyhdistykselle (Sley) ja Kansanlähetykselle. Piispat katsoivat, että molemmat lähetysjärjestöt ovat rikkoneet lähetystyön perussopimusta. Aiemmin syyskuussa Inkerin kirkossa oli toimitettu pappisvihkimys, jossa vihittiin papeiksi kaksi Sleyn työntekijää ja kaksi Kansanlähetyksen työntekijää.

Kuultuaan kyseisiä järjestöjä piispainkokous päätti syyskuussa 2024 säilyttää niin Sleyn kuin Kansanlähetyksen kirkon virallisena lähetysjärjestönä. Päätös ei ollut yksimielinen.

Viime elokuussa kirkkohallituksen täysistunto päätti, että päiväjumalanpalveluksissa vuonna 2026 kerättävät kolehdit Kansanlähetyksen ja Sleyn työlle muuttuvat virallisista kolehdeista suosituskolehdeiksi.

Kirkkohallituksen määräämien kolehtien osuus kaikista käytettävissä olevista kolehtipäivistä on noin puolet. Kolehtikohteet määrätään vuosittain.
Seurakunnat valitsevat itse osan kolehtikohteista. Kolehdeista päättävät seurakuntaneuvostot kirkkoherran esityksestä.

Osa seurakunnista on ilmaissut jo aiemmin, ettei kerää kolehtia järjestöille, joilla on kielteinen kanta erityisesti naispappeuteen tai seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaiseen kohteluun.

TOIMITTAJALTA / RIITTA HIRVONEN

Nuoret vain lähtevät

Kun kirkossa puhutaan lähetystyöstä, päädytään nopeasti puhumaan ulkomaiseen työhön erikoistuneista lähetysjärjestöistä.

Kirkko ja seurakunnat tarvitsevat lähetysjärjestöjä oman lähetysvastuunsa toteuttamisessa. Kullakin järjestöllä on oma erityislaatunsa ja ne toimivat enimmäkseen eri alueilla.

Kirkon lähetysjärjestöt ovat kuuluneet lähetystyöstä käytävään keskusteluun vuosikymmenten ajan. Näin on tälläkin hetkellä.

Tuiran seurakunnan lähetys- ja kansainvälisentyön ohjaaja Tarja Oja-Viirret kertoo Lähetysyhdistys Kylväjän julkaisussa tapaamistaan nuorista, joilla oli suuri innostus kertoa ihmisille Jeesuksesta.

Into saattaa olla niin palavaa, ettei siihen mahdu minkäänlainen odottelu ja kysely, lähettäisikö joku järjestö evankelioimishaluisen maailmalle.

Nuoruuteen sopii paremmin suoraviivaisuus: tuumasta toimeeen ja lähdetään paikan päälle. Kaikki on mahdollista.

Aikuinen tietää, että näin ei ole hyvä toimia. Täytyyhän lähetystyöntekijällä olla työnantaja. Elämässä pitää olla selkeä järjestys.

Ovatko tällaiset puheet enää huomispäivää?

Onko intoa täynnä oleva ja reppuaan jo lähtöä varten pakkaava nuori kuva siitä, miten lähetystyö muuttuu tulevaisuudessa? Ei mitään organisaatioita, saati niiden ja kirkon päättäjien välisiä ristivetoja kolehtikiistelyineen.

Kun kirkossa pohditaan lähetystyön tulevaisuutta, on varmaan hyvä muistaa, että päättäjät muun muassa kirkolliskokouksessa puhuvat todennäköisesti asiasta eri näkökulmista kuin tavallinen kristikansa.

Kuinka moni kansalainen ylipäänsä tietää, että Suomen evankelisluterilainen kirkko toimii niin vahvasti maailmalla.

Yllättävää voi olla se, että kirkot ja kristilliset yhteisöt eri puolilla maapalloa muodostavat verkoston, joka ulottuu käytännössä kaikkialle.