Rukous ei maailmasta lopu

Oululaisista 15 prosenttia sanoo rukoilevansa päivittäin ja 37 prosenttia ei rukoile koskaan.

Isoin osa kaupunkilaisista rukoilee silloin tällöin: jotkut viikoittain, toiset kuukausittain. Kerran vuodessa tai vielä harvemmin rukoilee kolmisenkymmentä prosenttia asukkaista.

Muutaman vuoden takainen tutkimus kertoo, kuinka paljon suurien kaupunkien asukkaat rukoilevat.

Päätän lukea viime viikolla julkaistua Rukouksen kaipuu -piispainkirjettä nämä numerot mielessäni.

Piispat eivät kohdenna kirjastaan erityisesti millekään ihmisryhmälle: ei rukoilijoileville hevijuusereille eikä heillekään, joille rukous on tuntematon asia elämän arjessa.

Kirjeen kohderyhmä on suuri yleisö: joukko, johon me kaikki olemme tervetulleita.

Levollisuuden tunne
houkuttelee rukoilemaan

Päivittäin rukoilevat tietävät todennäköisesti, mistä piispat puhuvat kirjasensa alkuosassa, kun he toteavat ”rukous on auttanut ihmisiä erilaisina aikoina” ja ”rukous rohkaisee”.

Jos ahkerasti rukoileva kaupunkilainen ei olisi kokenut rukoillessaan positiivisia tunteita, kuten rauhaa ja iloa, hän tuskin avaisi päivittäin yhteyttä Jumalan kanssa.
Tässä lienee rukoilemisen kannatteleva, ihmisen jaksamista tukeva ydin.

Piispat kirjoittavat, ettei elämää tarvitse elää omin voimin. Jumala on lähellä silloin, kun tarvitsemme apua ja turvaa.

On vaikea sanoa, vakuuttaako tämä lohdullinen ajatus heitä, jotka ristivät kätensä ani harvoin.

Piispojen mukaan rukoukseen voi sisältyä halu antaa elämä kaikkinensa Jumalan hoitoon. Äkkiseltään toteamus tuntuu vaikealta: antaa elämä pois omista käsistään.

Vaikeaa se on varmasti sille suurelle joukolle ihmisiä, jotka sanoivat kyselyssä, että eivät rukoile koskaan tai hyvin harvoin.

Välillä juuri näin tekisi silti mieli tehdä: luovuttaa elämänsä kulku itseä isompiin käsiin.

Rukous on vapaata
ajatuksien jakamista Jumalalle

Moni pappi johdattelee ihmisiä rukoukseen toteamalla ”laitetaan kädet ristiin”.

Uskonnollista kieltä on kuvattu äärimmäisen intiimiksi, henkilökohtaiseksi. Jos tällainen hiukan käskevä tyyli käsien ristiinlaittamisesta tökkii, hidastaako se rukoilemiseen ryhtymistä?

Piispojen mukaan Jumalan puoleen voi kääntyä monin tavoin. Jos Jumalalle saakin vihastua, jopa huutaa ilman käsien ristimistä, rukoileminen voi joinakin hetkinä paremmin tuntua ”omalta lajilta”.

Rukous voi olla myös hengittämistä, piispat kirjoittavat. Rauhoittava hengittely on monelle nykyihmiselle tuttu keino hakea arjen keskellä tyyneyttä omaan levottumuuteensa.

Kirkon hengelliset johtajat puhuvat ajatuksien jakamisesta Jumalan kanssa – muodoista viis.

Olenko minä ja moni muukin voinut joskus rukoilla nimeämättä huokauksiamme rukoukseksi?

Piispojen mielestä sosiaalisen median rukoushymiö – siunaavat kädet – on tuonut rukouksen uudella tavalla keskeiseksi osaksi tavallisia somepäivityksiä.

Piispat syventävät
käsitystä rukoilemisesta

Rukouksen kaipuu -kirje puhuu kuuntelevasta rukouksesta. Piispojen mukaan kuunteleva rukous alkaa levosta ja hiljaisuudesta. Möykän ja mölyn keskellä on vaikea kuulla Jumalan ääntä.

Puhuttaessa meditaatiosta – sanattomasta ja mietiskelevästä rukouksesta – piispat lähestyvät aihetta, joka todennäköisesti kiinnostaa mielen tasapainoa elämäänsä hakevaa nykyihmistä.

”Eri aikoina löydämme aina uusia tapoja olla hiljaisuudessa ja rukoilla.” Tämä toteamus saa miettimään mahdollisuutta, että säännöllisesti rukoilevien joukko kasvaa sitä mukaa kun ihmiset löytävät itselleen uuden, omimman tavan vaalia hiljaisuutta.

Ääneen lausutut rukoukset ovat vain yksi osa kristillistä elämää. Sanoihin väsyneet haluavat mennä tilaan, jossa vain ihmetellään ja katsellaan rehellisesti maailmaa ja omaa elämää.

Esirukous on
lähimmäisenrakkautta

Toisten ihmisten ja koko maailman puolesta rukoileminen tulee tutuksi jumalanpalveluksessa.

Rukoileminen toisen ihmisen puolesta ei ole piispojen mielestä vallankäyttöä tai rukouksen muotoon puettua juoruilua. Näinkin esirukousta on joskus kuvattu.

Piispainkirjeessä on esimerkki esirukouksen ihmeellisestä voimasta: sairas parani ja koki, että hänen puolestaan on rukoiltu.

Piispat eivät väitä, että kaikki rukous parantaa, mutta he sanovat, että rukous kantaa rukoilijaa ja sitä, jonka puolesta rukoillaan.

Jeesuksen itsensä opettamasta rukouksesta piispainkirjeessä todetaan näin: ”Isä meidän -rukousta rukoillaan joka hetki jossain puolella maapalloa. Kaikki Isä meidän -rukouksen pyynnöt ovat monikossa ja siten myös esirukouksia.”

On helppo arvella, että viikoittain ja kuukausittain rukoilevien joukossa on paljon kirkkovieraita, joille rukous toisten puolesta on luonnollinen asia.

Kuinka paljon meidän kaikkien puolesta – niidenkin, jotka eivät itse rukoile – on rukoiltu! Toivottavasti paljon ja ymmärtäväisillä sanoilla.

Puhuminen kannattaa aina,
myös Jumalalle

Piispainkirje päättyy rohkaisuun rukoilla.

Kirjan kirjoittajat toteavat, että puhuminen auttaa, kun jokin painaa mieltä. Ihmissuhteet menevät solmuun, jos rehellinen puhe pelottaa.

Rukouskirjanen lupaa kuitenkin, että myös Jumalalle puhuminen on tärkeää. ”Rukous auttaa ja helpottaa. Se vahvistaa yhteyttä Jumalaan ja toisiimme.”

Raamatussa on piispojen mukaan lähes sata rohkaisua ja kehotusta rukoilla, kiittää tai pyytää Jumalalta jotakin. Kukaan ei kuitenkaan vaadi meitä rukoilemaan, he tähdentävät ja lisäävät ”mutta Jumala kaipaa yhteyttä luotuihinsa”.

Melkein viime sanoissaan piispat tarttuvat kiperään kysymykseen tai pikemminkin tunteeseen siitä, ettei Jumala kuule rukoilijaa.

He tuskin haluavat todeta, että kokemus Jumalan kuuroista korvista olisi ”väärin tunnettu”. Piispat viittaavat sen sijaan kristittyjen ajatukseen siitä, että Jumala tekee työtään sielun pimeydessä.

Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka ihmisestä tuntuu siltä, että mitään ei tapahdu, koko ajan silti tapahtuu jotakin.

”Rukoilijaa valmistetaan uuteen valoon. Kaikki se, mikä meissä on ollut kuollutta, voi herätä eloon. Hiljaisina aikoina on hyvä liittyä mystikkojen seuraan. Heidän avullaan voi löytää polkuja eteenpäin ja oppia näkemään Jumalan läsnäoloa kaikkialla.”

Vaikka iso osa meistä ihmisistä rukoilee kenties vain hädän hetkinä jos silloinkaan, piispojen mukaan meidän puolestamme rukoillaan silti: ”Kun emme osaa tai jaksa rukoilla, Jeesus rukoilee puolestamme. Koko kristikunnan rukous kantaa ihmistä silloin, kun oma rukous hiljenee.”

Tällainen ajatus kuulostaa lähes kauniilta.

Piispainkirjeiden sarjassa julkaistaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen yhteisiä puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista. Piispainkirjeiden sarjan aloitti vuonna 2021 julkaistu Raamattu ja kirkko. Rukouksen kaipuu -kirjeeseen voi tutustua kirkon verkkosivuilla evl.fi

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.

Mitä rukous merkitsee? Mitkä ovat rukousaiheitasi juuri nyt? Onko rukoileminen helppoa? Rauhan Tervehdys kysyi, näin lukijat vastasivat:

Rukous kuuluu jokaiseen päivääni. Luen hiljaa mielessäni jo lapsena oppimani aamu- ja iltarukouksen. Pyydän siunausta ja varjelusta kodillemme ja läheisille ja rauhaa Ukrainaan ja Israeliin. Pyydän syntejäni anteeksi ja voimaa kohdata edessä oleva. Yritän myös muistaa ilmaista kiitollisuutta.
Olen muutaman kerran jättänyt seurakuntaan esirukouspyynnön läheisten vaikeuksissa. Koen vahvasti saaneeni rukousvastauksia, vaikkei esim. täydellistä parantumista sairauksista niin aina voimaa uuteen päivään.

nainen 60–79 vuotta 

Rukoileminen merkitsee minulle keskustelemista Jumalan kanssa. Rukous tuo turvaa ja muistuttaa Jumalan huolenpidosta. Viime päivinä olen rukoillut erityisesti maailmanrauhan puolesta ja Jumalan läsnäoloa omaan ja perheeni elämään. Ennen ajattelin, että rukouksen pitää mennä tietyn kaavan mukaan tai Jumala ei vastaanota sitä, mutta nykyään ajattelen, että rukous voi olla monenlaista. Kyyneleet, nauru, sanaton kiitos, luonnon ihaileminen, laulaminen… Rukouksen keinoja on vaikka mitä.

nainen 20–39 vuotta

Rukous tuo turvaa ja rauhaa mielelle. Lähetän rukoushuokauksia pitkin päivää kaiken kuulemani ja näkemäni lomassa, tämä nykymeno hirvittää, niin maailmalla leviävä pahuus kuin pienen ihmisen harhailu arvotyhjiössä, oma vointi ei ole hyvä, lieneekö terveys heikkenemässä. Tämä on saanut rukoilemaan toivoa ja voimia jaksaa eteenpäin. Rukoilen jälkikasvuni puolesta, että heilläkin olisi toivoa ja selviytymisen mahdollisuus eteenpäin elämässään.

nainen 60–79 vuotta

Rukoilen päivittäin vähintäänkin iltarukouksen, mutta aika usein myös muulloin päivän aikana. Kiireessä ei aina löydy sanoja. Silloin teen vain vaivihkaa ristinmerkin. Usein pyydän rukouksessa itselleni viisautta ja luottamusta siihen, että minua johdatetaan oikeaan suuntaan. Iän myötä olen oppinut huomaamaan, että rukouksiini vastataan tavalla tai toisella. Minun on aika helppo rukoilla.

mies 40–59 vuotta

Rukous on luontevaa, jatkuvaa puhetta Jumalalle.
Rukoilen siunausta talousasioihin. Rukoilen lapsilleni siunausta ja Jumalan rauhaa.
Rukouksessa jätän asiani hyvän Jumalan haltuun. Jumala vastaa levollisuudella. Hän on hyvä, ja kaikki asiat menevät parhaakseni ja Jumalan suunnitelmien mukaan.
Rukouksessani kiitän varjeluksesta ja siunauksesta: puolisosta, lapsista, miniöistä, vävystä, ystävistä, kodista, työstä…

nainen 60–79 vuotta

Rukoilen päivittäin, monta kertaa. Olen huono hiljentymään mutta pitkin päivää rukoilen mielessäni. ” Jumala siunaa tätä ihmistä”, rukoilen samalla kun keskustelen jonkun kanssa. Vakioaiheet päivittäin on omat lapset, puoliso, työkaverit ja henkilöt joiden kanssa työskentelen päivittäin., Ukrainan sota ja Venäjän puolesta. Ajattelen että rukous vaikuttaa ja muuttaa maailmaa, tai auttaa meitä huomioimaan toiset ihmiset.

nainen 40–59 vuotta

Rukoileminen kuuluu lähes päivittäiseen elämääni luonnollisena toimintona eli on tärkeä osa elämääni tuoden lohtua, turvaa, voimaa, iloa ja kiitollisuutta, vahvistaa uskoa ja toivoa, kun saa jättää kaiken Jumalalle/suurempiin käsiin. Lähes joka kerta töihin mennessäni pyydän siunausta ja varjellusta työpäivään, työkavereille ja lapsille, myös itselle, ja että osaisin olla mukava työkaveri. 

Usein mielessäni rukoilen sanoilla, joskus vain huokaan. Toisinaan rukoilen ääneen, joskus laulan tai kuuntelen heng lauluja tai virsiä niihin yhtyen. ”Puhun/laulan ja rukoilen ”kielillä””, jonka armolahjan olen saanut, ja tämä erityisesti myös vahvistaa suhdettani Kristukseen.
Perheeni ja läheisten puolesta rukoilen varjelusta sairauksilta ja onnettomuuksilta, viisautta hankaliin ihmissuhteisiin, että saisivat lahjan uskoa ja toivoa sekä olla kiitollisia. Rukoilen itseni puolesta, Suomen, päättäjien sekä maailmanrauhan puolesta, vaikeiden tilanteiden ja sodan vuoksi.
Minulla on helppo rukoilla ja myös kiittää kaikesta saamastani hyvästä. Asun yksin, mutta en ole yksi”. Lupauksensa mukaan Hän on kanssani. Rukoileminen on ollut vuosikaudet kutakuinkin samankaltaista.

nainen 40–59 vuotta

En kuulu mihinkään kirkkokuntaan, mutta olen ikäni lukenut joka ilta iltarukouksen. Se on keholle ja mielelle viesti, että nyt asetutaan nukkumaan ja todella hyvin aina nukunkin. Rukous auttaa, jos on apea olo ja usein tulee ihan vain kiitettyä rukouksella kaikesta hyvästä elämässäni. Minun on helppo rukoilla ja rukouksen voima on minulle kiistämätön.

nainen 40–59 vuotta

Kuva: Minna Kolistaja

Lapsena iltarukous ensimmäinen rukous. Minulla on tietty järjestys nimissä keiden puolesta rukoilen. Rukoileminen on helppoa. Tällä hetkellä rukoilen eniten lasten ja heidän lastensa puolesta. Rukoileminen on yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Luemme yhdessä lastenlasten kanssa iltarukouksen ja on ihana kokea, mikä rauhoittava tekijä rukous onkaan.

nainen 60–79 vuotta

Joka päivä. Aamulla herätessä kiitokset. Rukoilen lasteni puolesta. Rukoileminen on helpompaa kuin nuorena. Olen myös kokenut rukouksen voiman.

nainen, 80 vuotta tai vanhempi

Rukoileminen tuo turvaa, lohtua, rauhoittaa mielen, rohkaisee. Useimmiten rukoilen lastenlasten puolesta.
En usko, että rukoilemisen olisi muuttunut. Se on aina ollut osa jokaista päivääni. Rukoilen myös päivän aikana useita ”pikarukouksia” eri tilanteisiin liittyen, hyvinkin arkisia asioita.
Rukoileminen on minulle yhtä helppoa kuin hengittäminen.

nainen 60–79 vuotta

Rukoilen usein ja missä vain; se on keskustelua Jumalan kanssa, jota voin tehdä töiden lomassa, kävellessä, istuessani junassa tai bussissa tai keskittymällä erityisesti rukoilemaan. Rukousaiheeni koskevat usein toisten asioita, huolia tai ilojakin. Pyydän viisautta, siunausta, rauhaa tai ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin. Rukoilen tyyneyttä ja malttia itselleni, viisautta ja ymmärrystä politiikkaan ja kaikkeen johtamiseen. Rukoilu on minusta helppoa, siinä ei ole kaavoja eikä se vaadi erityistä tilannetta.

nainen 40–59 vuotta

Iltarukous opittiin kotoa. Se toi turvaa. Saman opetin lapsilleni. Toisen kanssa yhä joka ilta ristitään kädet.
Rukoilen lähimmäisille turvaa ja elämän onnea. Pyydän johdatusta elämääni ja viisautta vanhemmuuteen.

mies 40–59 vuotta

Iltarukous aina. Olen alkanut rukoilla Isä meidän-rukouksen päivittäin se rauhoittaa mieltä. Kiitän rukouksessa armosta olen niin paljosta kiitollinen Jumalalle. Minun on helppo rukoilla

nainen 60–79 vuotta

Minun on helppo rukoilla, vaikka joskus ajatus karkaa muihinkin asioihin. Tiedän kuitenkin että minua kuullaan. Usein rukous on pyytämistä, mutta muistan myös kiittää, sekä elämästä yleensä että tietyistä pyytämistäni asioista.
Tärkein rukoukseni koskee läheisiäni (itseni mukaan lukien), suojelusenkelien läsnäoloa pyydän. Eli iän myötä rukous on laajentunut.

nainen 60–79 vuotta

Arjessa rukoilu tuppaa unohtumaan, ja mieleen se juolahtaa vaikeuksien keskellä. Ajattelen kuitenkin, että myös hyvät ajatukset muista ja omasta elämästä ovat tietynlaisia rukouksia ja kiitoksia. Rukoilu on aika henkilökohtaista ja teen sitä vain yksin tai seurakunnan tilaisuuksissa. Rukoilen itselleni ja nuorille voimia, sekä rauhaa sota-alueille.

nainen 20–39 vuotta

Rukoilen harvoin, mutta silloin kun se tapahtuu, se tulee sydämestä. Lasten ollessa pieniä luettiin joka ilta iltarukous. Aina sekin tuli sydämestä.
Aiheitani nykyään: Esirukous läheisen puolesta tai kaukaisten lähimmäisten puolesta. Varovainen rukous, jotta hellimästäni helmasynnistä raaskisin päästää irti, joskus, ehkä. Jos pelottaa, laulan Herraa hyvää kiittäkää. Sekin on rukous.
Helpotuksen huokauksen hetkellä: Luojan kiitos.

nainen 40–59 vuotta

Rukoileminen merkitsee minulle arjessa hetkeä, jolloin sydämeni saa puhua Jumalalle. Jolloin esim. kaikki mieltä painavat asiat voi kertoa Jumalalle jos niitä ei uskalla muille kertoa.

Rukoilen hyvin usein mulle rakkaiden ihmisten puolesta. Omasta puolesta en niinkään paljoa kuin silloin nuorempana. Varmaan se et rukoilen enemmän muiden kuin itseni puolesta on ollut parin viime vuoden aikana uutta.

Rukoilu on helppoa, ei kait siihen mitään oikeaa tapaa ole. Jokainen rukoilee tyylillään. En käytä valmista tekstiä vaikka teologi olenkin.

nainen 20–39 vuotta

Rukous on luontainen osa elämääni. Työtä tehdessä, tietä kulkiessa sisäisesti se kumpuaa. Tämän ajan rukoukset koskevat sotien kohteet, oma synnyinmaamme, läheiset ja he, jotka kertovat huoliansa ja olen luvannut muistaa heitä.
Rukous on tullut yhä tärkeämmäksi ja laajemmaksi. Taivaan Isän arvostus ja Kristuksen Jeesukseen uskominen on tuonut lohtua, turvaa ja iloa, oli tilanne mikä tahansa.
Olen kiitollinen, minun on helppo rukoilla.

nainen 60–79 vuotta

Rukous merkitsee minulle tosi paljon. Aloitan päiväni Raamatun tutkistelulla ja rukouksella. Voin rukoilla myös päivän aikana ex-tempore. Nukkumaan laittaessa rukoilen vielä ja kiitän eletystä päivästä. Minulla on myös ystävä, jonka kanssa soitellaan kerran viikossa ja rukoilemme puhelimessa yhteisten asioiden ja toistemme puolesta. Minun on helppo nykyään rukoilla. Koen rukouksen jutteluna Jumalalle/ Jeesukselle ja olen opetellut myös olemaan hiljaa ja ” kuulemaan”, mitä Jumalalla on minulle asiaa. Rukousaiheitani on ollut pitkään herätys Suomeen ja seurakuntien uudistuminen. Myös Israel ja Ukraina ovat usein rukouksissani ja tietenkin läheiseni.

nainen 60–79 vuotta

Rukous on huokaus Jumalalle, välillä ilman sanoja, välillä tuntuu, että sanat eivät lopu.
Maailmantilanne ja läheisten menetykset saavat rukoilemaan.
Rukoukseni on muuttunut enemmän siihen, että rukouksen kautta hengitän ahdistusta ja surua pois sisältäni kohti Jumalaa. 

Rukous toisen puolesta on helppoa, itsensä puolesta rukoileminen vaikeaa. Mutta tuntuu hyvältä, kun joku rukoilee minunkin puolestani.

nainen 40–59 vuotta

Minulla on kalenterin välissä lista esirukousaiheista, niin että kuukauden jokaiselle päivälle on oma aiheensa. Aiheissa on ystävien ja sukulaisten puolesta rukoilua, ajankohtaisia aiheita jne. Israelin ja Ukrainan tilanteet ovat viime aikoina myös olleet usein mukana rukouksissa. Toki rukouksiin tulee mukaan myös omia pyyntöjä ja kiitoksia.

Rukoilu sinänsä on helppoa, mutta kyllä se toisaalta myös pitää aktiivisesti muistaa. Varsinkin ihan ajatuksella ja rauhassa keskittyen rukoilu rauhoittaa oloa ja selkiyttää ajatuksia. Vaikkapa jumalanpalveluksissa rukouspyyntöjen puolesta rukoileminen saa myöskin omat huolet asettumaan paremmin mittakaavaan kun huomaa että muillakin on omat ongelmansa. Tietenkin se toisten ihmisten pyyntöjen puolesta rukoileminen on itsessäänkin tärkeää.

Olen myös huomannut, että epämiellyttäväien tai ärsyttävien ihmisten puolesta rukoileminen helpottaa näihin ihmisiin suhtautumista ja heidän kanssaan olemista. 

Rukoilen ilta- ja aamurukouksen. Rukoilen voimia arkeen. Yritän lisäksi kiittää. Minun on helppo rukoilla.

nainen 20–39 vuotta

Rukoukseni on ajatuksia ja äänetöntä puhetta. Pyydän varjelusta itselle ja apua arkeen. Rukoilen läheisteni puolesta ja tässä maailmassa kärsivien puolesta. Rukoilen isojen ja pienten asioiden järjestämisen ja järjestymisen puolesta. Rukoilen jaksamiseni puolesta.

nainen 60–79 vuotta

Huokasua yläkertaan, joskus myös murinaa. Useimmin rukoilen läheisten puolesta ja kohdatessa niiden ihmisten puolesta, joilla on vaikeaa syystä tai toisesta. Sotien loppumisen ja rauhan puolesta.
Rukous on yhtä helppoa kuin hengittäminen astmaatikon keuhkoilla. Välillä tarvii avaavaa lääkettä.

nainen 40–59 vuotta

Rukoilen lähes joka ilta, sen jälkeen uni tulee ja saan rauhassa nukahtaa. Rukousaiheitani ovat juuri nyt miehen työtilanne ja oma terveys, mutta rukoilen aina myös lasteni, perheeni ja ystävieni puolesta. Minun on helppo rukoilla ja se antaa minulle mielenterveyttä.

nainen 40–59 vuotta

Rukous on minulle keskustelua, jossa tiedän jonkun kuuntelevan. Äänetöntä sanomaa. Arjessa se on lohtu siitä, että tulen kuulluksi: sitä ei aina tapahdu ihmisten kesken. Rukouksessa asiat eivät jää kesken, ja saan olla juuri se ihminen, joka olen, hyvine ja huonoine puolineni, iloineni ja suruineni. Rukouksessa puhuminen on helppoa, eikä mikään asia ole kielletty aihe. 

Minulle rukous tuo helpotusta, toivoa ja rauhaa. Tiedän, että minua kuunnellaan, ja että asiani on tärkeä, eikä mitään asiaa, tai minua, vähätellä. Se on yksi rukouksen voimista.

Tällä hetkellä rukoilen hyvyyttä ihmisille ympäri maailmaa, viisautta ja empatiaa toisiaan kohtaan. Omaan elämääni rukoilen turvaa siihen, että selviäisimme vaikeiden aikojen yli, silloin kun työt ovat epäsäännöllisiä ja talouden kanssa vaikeaa. Arkisten asioiden sujumista. Ja kiitän siitä, että minulla on niin paljon rakkautta elämässäni. Rukous on myös kiitosta.

nainen 40–59 vuotta

Rukoileminen on lapsuudesta asti tuttu asia. Saan jättää asiat Jumalan haltuun. Isä meidän -rukoukseen sisältyy kaikki.

nainen 40–59 vuotta

Rukoileminen muistuttaa pienen lapsen asennetta vanhempaa kohtaan: Tämä on vain minua varten, rukous on lyhytjänteistä, itsekästä pyytämistä, jossa kiitos unohtuu tai sitten on jäsentymätöntä ajatuksenvirtaa.
Juuri nyt mielessä on Rauhan Tervehdyksen toimitus. Eilen illalla omat ja Gazan lapset.
Yllättävän vähän rukoilemiseni on muuttunut ikääntyessä. Virsien osuus rukoilemisen muotona on lisääntynyt.
Rukoileminen on minulle helppoa. Minä en osaa, mutta rukoilen vaan.
mies 40–59 vuotta

Minun on helppo rukoilla. Lähestyn Jumalaa useasti päivässä. Illalla kiitän kuluneesta päivästä ja rukoilen lasteni ja lastenlasteni puolesta, jokaisen puolesta erikseen. Pyydän siunausta ja varjelusta läheisilleni ja kiitän heistä.
Töissä rukoilen hiljaa asiakkaitteni puolesta, joilla on vaikeaa. Työkavereitani muistan iltarukouksessani myös. Itselleni pyydän voimia tulevaan työpäivään.
Rukoilen myös hartauksia pitäessäni ihmisten puolesta, rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta maailmassa.
Jumala kuulee! Rukous on minulle tärkeää, en voisi olla rukoilematta.

nainen 60–79 vuotta

Rukoilen uskoa, rauhaa ja lepoa, terveyttä, rauhaa maailmaan.

Rukoilen illalla nukkumaan mennessä, aamulla lukiessani Raamattua, aina kun jokin ”tarve” ilmaantuu (esim. maailmantilanne)

Rukoilen, jumalanpalveluksessa, rukouspiirissä, tarpeen mukaan kävellessäni ja niin edelleen.

nainen 60–79 vuotta

Rukoileminen on minulle ollut aina outo, vieras rituaali, eikä sillä ole koskaan ollut mitään osaa elämässäni.

mies 60–79 vuotta

Rukoileminen on minulle todella tärkeää. Joka ilta luen iltarukouksen: siunaa ja varjele kaikkia lapsiani, lastenlapsiani, omia sisariani, puolisoani sisaria, kaikkia rakkaita läheisiäni. Kun jokin asia painaa mieltä ja on vaikeaa, niin rukoilen apua ja helpotusta huoliini.

Monesti epäilen, että kuuleeko taivaan isä rukoukseni, mutta niin sanotaan että hän kuulee heikommatkin, huokauksen kaltaiset rukoukset.

Kun lastenlapset yöpyvät meillä, niin joka kerta luen heille iltarukouksen henkilökohtaisesti ääneen. Teini-ikäisetkään eivät koskaan ole kieltäytyneet rukouksestani.

Muistan myös kiittää, että rukoukseni on kuultu ja olen saanut apua ja jaksamista.

nainen 60–79 vuotta