Suosikkivirteen liittyy tapa, joka voi nuorempia oudoksuttaa
Seistä vai istua? Maa on niin kaunis -virteen liittyvä tapa nousta ylös kolmannen säkeistön kohdalla jakaa helposti seurakuntalaiset seisoviin ja istuviin. Hurskauden mittariksi vanhasta seisomisperinteestä ei ole.
Supersuosittuun, erityisesti jouluna veisattavaan Maa on niin kaunis -virteen liittyy monien suomalaisten mielissä tapa nousta seisomaan viimeisen säkeistön aikana. Käytäntö ei kuitenkaan ole niin vakiintunut, että koko kirkkoväki nousisi automaattisesti ylös, kun laulun sanoilla osoitetaan Jumalalle kunniaa.
Oikeastaan on arvattavissa, että tänäkin jouluna osa Maa on niin kaunis -virttä laulavasta seurakuntalaisjoukosta istuu läpi virren, kun toiset kiirehtivät seisomaan kolmannen säkeistön kohdalla.
Kirkkohallituksen asiantuntija Teija Tuukkanen painottaa, ettei seisojien eikä istumaan jääneiden kannata hätkähtää tällaista tilannetta.
– Perinne osoittaa Jumalalle kunniaa seisomalla on vanha – voisiko sanoa, että kansakouluajoilta. Siksi ei voi olettaa, että nuoremmat sukupolvet sen tuntisivat. Istuipa tai seisoi, se ei tee kenestäkään Jumalan silmissä hurskaampaa, Tuukkanen toteaa.
Kunnon ohjeistus poistaa epävarmuuden
Istumaan jääminen ei ole moka, Tuukkanen lisää.
Siltä se voi kuitenkin tuntua, ja siksi hyvä vinkki esimerkiksi Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksien vetäjille on kertoa paikalla oleville vanhasta perinteestä.
– Mitä enemmän ohjeistetaan, sen parempi. Varmaa on se, että isoon yhteislaulajien joukkoon mahtuu heitä, joille käytäntö on vieras.
Myös Limingan kanttori Mika Kotkaranta kannattaa ohjeistamista silloin, kun siihen on luonteva mahdollisuus.
Kotkaranta toteaa, ettei seisomiseen tai istumiseen liity mitään virallista ohjeistusta, joka seurakuntalaisten pitäisi tuntea.
Teija Tuukkanen kertoo tuoreesta kokemuksesta Helsingin musiikkitalossa.
– Kyseessä ei ollut hengellinen tilaisuus, mutta täysi sali, yli tuhat ihmistä, ryhtyi laulamaan Maa on niin kaunis -virttä. Viimeisen säkeistön alussa osa hieman iäkkäimmistä osallistujista nousi ensin ylös ja sitten kaikki muutkin.
– Yhteinen laulu seisten oli hieno kokemus.
Virsi 30
Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.
2.
Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.
3.
Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.