Tikuista kirkkoja

Kauko Hiltusen olohuoneessa on hieman harvinaisempi sisutus. Miehen kirjahyllyssä on kuusi valoa loistavaa pienoiskirkkoa. Tulitikuista tehdyt pienoismallit ovat kodin asukkaan käden töitä.

Enemmänkin pieniä puutöitä voisi hyllyssä olla, mutta Hiltunen on lahjoittanut vastikään muutaman kirkon eteenpäin.

Tulitikkukirkot eivät ole pelkästään seiniä ja kattoja. Kirkkojen sisällä on penkit ja alttari kynttilöineen sekä alttaritaulu. Kellot soivat kirkontornissa.

Pimeänä vuodenaikana ja erityisesti näin joulun alla kirkkosaleissa palaa tunnelmallinen valo. Onpa osassa rakennuksia myös luminen kuusi oven edustalla.

Kauko Hiltunen paneutuu rakennustöihin olohuoneen pöydän äärellä. Aikoinaan hän otti askartelutarvikkeet mukaan jopa työmatkoilleen.

Pienoismallien tekemiseen innostivat pienet norjalaiskirkot

Hiltusen tekemien rakennusten esikuvina ovat pääosin Pohjois-Norjan kalastajakylien pienet, idylliset maalaiskirkot.

– Katselimme ja kuvasimme niitä vaimoni kanssa, kun aikoinaan matkustelimme yhdessä, hän kertoo.

Oulun Puolivälinkankaalla asuva kirkonrakentaja teki ensimmäisen tulitikkutyönsä nuorena kerhopoikana Rovaniemellä. Hän päällysti tuolloin tikuilla nuhjaantuneen seinäkellon.

Aikuisiällä vanha harrastus palautui mieleen. Sytykkeenä innostukselle oli vaimon korulipas, joka kaipasi omistajansa mielestä uuden ulkokuoren.

Kun tekeminen pääsi vauhtiin, saattoi Hiltunen todeta taidon olevan yhtä tallella.

Kauko Hiltunen muistelee, kuinka monta vuotta sitten innostui tekemään tulitikuista pienoismallin Kiimingin kirkosta.

– Toimin tuolloin erotuomarina kuten myös Kiimingin silloinen kirkkoherra. Rohkaistuin sanomaan hänelle, että voisin värkätä seurakunnalle jäljitelmän pitäjän kirkosta.

– Tein lahjan ja luulenpa, että se on yhä tallessa seurakunnassa.

Myöhemmin Hiltunen rakensi tulitikuista vielä Ylikiimingin kirkon pienoismallin.

Käsillä tekeminen teki hyvää vaikeassa elämäntilanteessa

Kauko Hiltusen ja hänen Ulla-puolisonsa elämä muuttui kolmisen vuotta sitten vaimon sairastuttua.

Hiltunen hoiti muistisairasta läheistään puolitoista vuotta, mutta sitten edessä oli kova ratkaisu: rakkaan ihmisen oli parempi olla hoitokodissa ammattilaisten huolenpidossa.

– Tilanne oli meille vaikea ja omat ajatukset kiersivät jatkuvasti tapahtuneessa. Tunsin, että jotakin pitäisi tehdä uudessa elämäntilanteessa.

– Käsillä tekeminen rauhoitti. Puolisoni ollessa vielä terve hän usein kannusti minua käsillä tekemiseen. Ulla itse kutoi mielellään.

Hiltusen mukaan nykyiset tulitikut ovat niin huonolaatuisia, että hän on joutunut siirtymään askartelutikkujen käyttämiseen. Yksi pienoismalli nielee satoja tikkuja. Kattoja hän rakentaa muun muassa jäätelötikuista ja koivuviiluista.

”Kempeleen vanha kirkko olisi hienoa rakentaa”

Hiltunen haluaa pistää tekeille uusia rakennusurakoita. Hän suunnittelee Oulunsalon kirkon ja Kempeleen vanhan kirkon pienoismalleja.

Paineita mies ei harrastuksestaan ota, vaan ryhtyy työhön, kun siltä tuntuu.

Läheisen sairastuminen on saanut Hiltusen pohtimaan elämän isoja kysymyksiä:

– Uskon, että on olemassa jokin voima, joka haluaa auttaa minuakin jaksamaan vaikeuksien keskellä. Joku kutsuu tuota voimaa Jumalaksi, joku toinen nimeää saman asian eri tavalla. Minä en ota nimeen kantaa.

Kauko Hiltusen kirkoissa palaa valot ja tornin kellot kutsuvat väkeä koolle.