Tylsäkin voi olla tarpeellista

Alkuvuodesta kirkon takapenkeille on tavallista enemmän tulijoita, sillä kevään ja kesän rippikoulunuoret hakevat nyt merkintöjä rippikoulukortteihin.
Muun muassa Oulun seurakunnissa nuorilta vaaditaan neljä käyntiä ”jumiksessa”. Neljä muuta merkintää he saavat osallistumisesta vaikkapa nuorteniltoihin tai konsertteihin.

Karjasillan rippikoulutyöstä vastaava pappi Iida Glumoff, millaisia kokemuksia merkintöjen hakemisesta on vuosien varrelta?

– Yksi toistuva palaute on vanhempien ihmettely, miksi merkintöjä pitää kerätä näin vähän. Heidän muistoissaan ”kirkossa piti olla joka sunnuntai koko kevään ajan”.

– Toinen toistuva palaute on, että tavoitteellisesti urheilua harrastaville nuorille on haastavaa päästä joka kerta rippikouluryhmän sovittuihin kokoontumisiin. Heille omaan tahtiin kortin kanssa kirkossa käyminen sopii paremmin kuin yhteinen aikataulu.

|”Meillä rippikoulutyöntekijöillä on suuresti ymmärrystä esimerkiksi oppimishaasteille ja perheiden eri elämäntilanteille”, Iida Glumoff sanoo.

Merkkien kerääminen ei aina innosta nuorta. Miksi käynnit eri tilaisuuksissa pitää suorittaa?

– Jos kysytään riparilaisilta, merkintöjen kerääminen on turhaa ja tylsää, mutta ei nuori voi olla jumalanpalveluksessa ensimmäistä kertaa omassa konfirmaatiomessussaan. Ovi nuorteniltoihin aukeaa todennäköisesti helpommin riparin jälkeen, jos tilaisuudet ovat entuudestaan tuttuja rippikoulun ajalta.

– Harrastuksien ja koulunkäynnin keskellä haemme jatkuvasti tasapainoa siihen, ettemme kuormita nuoria, mutta tarkoitus on oppia rippikouluun kuuluvia asioita. Se vaatii väistämättä ajan antamista myös rippikoululle.

– Merkintöjen hakemisesta ja kaikista rippikouluun kuuluvista asioista – kuten ulkoläksyjen opettelusta – haluan sanoa nuorille ja heidän huoltajilleen, että meillä rippikoulutyöntekijöillä on suuresti ymmärrystä esimerkiksi oppimishaasteille ja perheiden eri elämäntilanteille.

– Meidänkin toiveemme on, että jokainen konfirmoitavaksi haluava pääsee rippikoulunsa läpi – tarvittaessa yksilöllisten joustojen avulla. Riparin läpikäymiselle tulee seinä vastaan lähinnä silloin, kun nuori antaa käytöksellään ymmärtää, ettei häntä kiinnosta hiukkaakaan rippikoulu tai sitoutuminen ryhmän pelisääntöihin.

Pohditteko rippikoululaisten kanssa, mihin tilaisuuksiin heidän kannattaisi mennä? Ovathan messutkin keskenään erilaisia esimerkiksi kestoltaan.

– Toki vinkkaamme heille tilaisuuksia, joihin voisi olla mukava osallistua yhdessä kavereiden tai perheen kanssa. Rippikouluryhmän ohjelma sisältää yhteisiä kokoontumisia siinä määrin, että yleensä noin puolet merkinnöistä tulee jo kerättyä ryhmän ja ohjaajien kanssa.

Rippikoululainen saattaa osallistua tilaisuuksiin, joissa nuoria ei erityisesti ole huomioitu. Onko tämä ongelma?

– Meillä on kirkossa paljon tilaisuuksia, joiden nimistä ja otsikoista ei voi päätellä tapahtuman sisältöä. Meillä on myös runsaasti tilaisuuksia, joissa käy toistuvasti samoja osallistujia. Silloin vaarana on, että ensimmäistä kertaa tulevan – olipa hän sitten minkä ikäinen tahansa – kokemusta ja osallistumista ei osata huomioida. Tämä tilaisuuksia järjestävien pitäisi muistaa.

– Pidemmän päälle ei ole kestävää, että rippikoululaisia kutsutaan vain nuorten tapahtumiin. Mitä tapahtuu, kun nuori varttuu? Rippikoulun tehtävä on antaa eväitä koko loppuelämän ajalle. Siksi keskeisintä on, että tutuksi tulee seurakunnan tavallinen sunnuntain jumalanpalvelus.

Saavatko oululaisnuoret merkinnät myös muista kuin kotiseurakuntansa tilaisuuksista?

– Oulussa merkinnät rippikoulukorttiin voi kerätä mistä tahansa evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien toiminnasta. Nuoret ovat liikkuvaisia kaupungin sisällä, heillä voi olla kaksi kotia ja joulukirkko voi kuulua asiaan mummolareissulla.

– Koska rippikoulukortin yksi tavoite on auttaa nuorta seurakuntayhteyden rakentamisessa, merkit ovat järkevä kerätä siinä seurakunnassa ja niissä tilanteissa, joihin nuori voisi jatkossakin kuvitella osallistuvansa.

Harrastuksien ja koulunkäynnin keskellä haemme jatkuvasti tasapainoa siihen, ettemme kuormita nuoria, mutta tarkoitus on oppia rippikouluun kuuluvia asioita.

Iida Glumoff

Nuortenillasta hyvä muisto

Oululaiset kahdeksasluokkalaiset Hilda ja Eedit täyttävät parhaillaan rippikoulukorttejaan osallistumalla seurakuntien tilaisuuksiin ennen kesän rippikoulua.

Nuoret eivät koe etukäteistehtävää erityisurakkana. Isossa kaupungissa seurakuntien tilaisuuksia on runsaasti tarjolla eri viikonpäivinä.

Ystävyksille on jäänyt hyvänä kokemuksena mieleen osallistuminen Karjasillan seurakunnan nuorteniltaan.

– Siellä oli kiva ilmapiiri. Osallistujat olivat samanikäisiä, Eedit muistelee.

– Tarjolla oli ruokaa, hengailua ja pelaamista, Hilda lisää.

Rippikoululaiset pitävät merkkien keruuta perusteltuna, vaikka esimerkiksi messussa he ovat käyneet aiemminkin.

– On ihan hyvä nähdä kirkon toimintaa ennen kuin oma ripari alkaa.

Kumpikin pitää tarpeellisena sitä, että seurakunnan tilaisuuksien sisältöä avattaisiin nuorille sosiaalisessa mediassa nykyistä enemmän.

– Jos tapahtuman sisältö on itselle vierasta, tilaisuus voi jättää ymmälle, Hilda ja Eedit pohtivat.

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta