Uskalletaan astua häpeän yli

Toinen paastonajan psalmi kuuluu näin:

Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan,
ethän anna vihollisilleni sitä riemua,
että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun,
jää vaille apuasi.
Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi,
opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua,
sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua,
osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä,
älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä,
älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra,
hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden,
hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille,
jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.

Ps. 25:1–10

***

Juurillaoloa. Sitä sanaa perheneuvoja Tuomo Kinnunen käyttää kuvatessaan, mitä paasto hänelle tarkoittaa.

– Tämä aika vuodesta palauttaa mieleeni, missä menen elämässäni ja mikä on tärkeää, Kinnunen sanoo.

Psalmien kirja on hänen mielestään paras kirja Raamatussa.

– Minulle psalmit ovat tärkeitä siksi, että ne ovat syvintä ihmisyyttä.

Ikiaikainen kipuilu, epäonnistuminen, pelko ja häpeä; koko ihmiselämän tunteiden kirjo nousee tässäkin psalmissa esiin. Olemme kaikkine karvoinemme tarkoitettuja ja luotuja osaksi suurempaa kuviota, Kinnunen toteaa.

Pyhä kuva äidistä ja lapsesta

Kinnunen lukee 2. paastonajan psalmia mieluummin ilman dogmaattisia määritelmiä.

Hän karsi ensin ennakkokäsityksensä pois ja antoi tekstille luvan puhua mielikuvien kautta.

Näin tehdessään Kinnusen mieleen nousee pyhä kuva. Teksti voisi olla lapsen puhetta äidilleen, Jeesuksen puhetta Marialle: Sinun apuusi minä luotan.

– Kaikkein pyhin kuva on lapsi alastomana äidin rinnalla. Katseet kohtaavat, eikä välissä ole mitään. Terve tarvitsevuus ja oikeudenmukaisuus ovat läsnä. Äidin ja lapsen yhteys on tärkein yhteys koko ihmiskunnalle, Kinnunen toteaa.

– Haluan uskoa siihen, että psalmin huhuilija, joka kipuilee tunteidensa kanssa ja huutelee tässä Jumalan puoleen, saa lohdun.

Häpeänpoistaja kaivaa esiin arvostusta

Kinnunen on kulkenut tunteiden kanssa pitkän tien. Hän on tavannut erilaisten tunnevaurioiden kolhimia ihmisiä monenlaisissa toimintaympäristöissä niin vankilapappina, terapeuttina, työnohjaajana kuin perheneuvojanakin.

– Tie perheneuvojan työhön on kulkenut häpeän kautta, Kinnunen tuumaa.

Häpeä on Kinnusen mukaan ihmisille vähän liiankin tuttu tunne. Hän kuvaa prosessia, jossa häpeän tunteesta seuraa häpeän reaktio, joka voi olla pako, vetäytyminen tai vaikkapa puhumattomuus. Tämä taas voi olla esimerkiksi riitojen syy.

– Häpeän vastakohta on arvostus. Häpeä painaa sen alleen ja minun työtäni on kaivaa tuota arvostusta ihmisestä esiin.

Vuorovaikutusongelmat ovat suurin syy tulla perheneuvojan vastaanotolle. Niidenkin taustalla on usein häpeä, kun ei kehdata sanoa sitä, mitä syvimmiltään ajattelee.

– Autan siinä, että uskalletaan astua häpeän yli ja sanoa isoja asioita ääneen. Jos toinen jakaa tämän kokemuksen ja silti arvostaa toista, voi tapahtua radikaali läpimurto ja päästään yhdessä eteenpäin, Kinnunen sanoo.

Ihminen kaipaa yhteyttä

Ihminen on syntyjään yhteyshakuinen. Kelpaavuutta ja arvostusta voi kokea vain vuorovaikutuksessa toisiin. Jos ihminen suljetaan ulos yhteisöstä, sillä on vakavat seuraukset.

– Rohkaisen hakemaan matalalla kynnyksellä keskusteluapua. Se voi olla myös lupsakka ja mielekäs tapa päästä käsittelemään pelkoja, traumoja tai turvattomuutta, jota on kokenut.

Aina tähän ei tosin tarvita terapeuttia.

– Hyvä harrastus tai porukka on hyvää häpeänhoitoa. Tai ihan vain se, että saat jakaa elämäsi arkisesti kumppanin tai läheistesi kanssa.

Juttusarjassa tutustutaan paaston ajan psalmeihin ja pohditaan niiden herättämiä tunteita.