Syvälle-sarja osa 2: Tunne tunteet

Ilman tunteita emme voi tuntea itseämme ja tarpeitamme emmekä yhteyttä toisiin. Ja tosiasiassa elämä ilman tunteita on hyvin vaikeaa, muistuttaa teologi ja sielunhoitoterapeutti Outi Huczkowski.

Ilman tunteita elämä ois vaan niin paljon helpompaa! puuskahti eräs ystäväni. Siltä kieltämättä välillä tuntuu.

Mutta olisipa elämä myös paljon tylsempää ja pinnallisempaa ilman tunteita. Jos mikään ei tunnu miltään, elämällä ei myöskään tunnu olevan mieltä tai merkitystä.

Ilman tunteita emme voi tuntea itseämme ja tarpeitamme emmekä yhteyttä toisiin. Ja tosiasiassa elämä ilman tunteita on hyvin vaikeaa. Aivojen tunnealueiden tuhoutuessa päätöksenteko käy mahdottomaksi.

Kaikilla ihmisillä on synnynnäisesti samat tunteet käytettävissään: pelko, suru, aggressio, hämmästys, inho ja mielihyvä.

 

Kaikilla ihmisillä on synnynnäisesti samat tunteet käytettävissään.

 

Lisäksi opimme syyllisyyden ja häpeän, jotka ovat sosiaalisia tunteita, ja kehittyvät 1–3 vuoden iässä.

Perustunteilla on lähes lukematon määrä erilaisia vivahteita. Tunteet ovat ihmisyyden ydintä ja Jumalan kehittämä huikea mekanismi, jonka avulla reagoimme ja sopeudumme muuttuviin tilanteisiin. Esimerkiksi suru tekee sallittaessa työnsä ja mahdollistaa toivon.

Tunteet hukassa

Ihmisen tunne-elämä voi kuitenkin kaventua. Haaleiden tunteiden taustalla on usein jokin tukahdutettu tunne. Tunteet kulkevat porukassa. Kun kiellät hankalan tunteen, myös mukavat tunteet laimenevat.

Torjutut tunteet purkautuvat kuitenkin aina tavalla tai toisella, räjähtämällä tai tihkumalla. Torjutut tunteet voivat pyrkiä pintaan ahdistuksena, uupumuksena tai masennuksena.

 

Koska tunteet ovat kehollisia, niillä on suuri vaikutus kehon hyvinvointiin.

 

Koska tunteet ovat kehollisia, niillä on suuri vaikutus kehon hyvinvointiin. Tunnistamattomina tunteet kuluttavat voimavaroja ja ovat haitallisia terveydelle.
Jo kaksivuotias lapsi pystyy tunnistamaan ja nimeämään tunteensa, jos hänelle on opetettu tunteiden kieli.

Ideaalitapauksessa vanhempamme olisivat nimenneet tunteitamme, vahvistaneet riemuamme, kannatelleet pettymystä kanssamme, auttaneet kohtaamaan pelkomme ja kertoneet, että viha ei ole vaarallista – paitsi tukahdutettuna.

Sen sijaan olemme oppineet, että vihaa osoitetaan mykkäkoululla, onni kätketään, itku on turhaa, suru turrutetaan viinalla ja pelko kertoo heikkoudesta.

Kielletyt tunteet

Moni meistä on oppinut lapsena, että tietty tunne on väärä tai paha. On voitu sanoa, että Jeesus tulee surulliseksi, jos sinä olet vihainen. Joissakin kodeissa myös riemu on ollut kiellettyä tai ainakin halveksittavaa: itku pitkästä ilosta.

Tunteet eivät kuitenkaan ole oikein tai väärin. Tunteet ovat automaattisia reaktioita ärsykkeisiin. Se, miten toimimme tunteen vallassa, voi toki olla rakentavaa tai tuhoisaa.

Myös Jeesus tunsi vihaa, pelkoa, pettymystä, suuttumusta ja surua. Hän osoitti arvostusta ja koki iloa.

 

Raamattu kuvaa ihmisten tunteita kaunistelematta.

 

Raamattu kuvaa ihmisten tunteita kaunistelematta. Psalmit ovat oikeaa tunteiden ilotulitusta, ja niitä voi käyttää apuna omien tunteidensa sanoittamisessa.

Tarve tunteen takana

Tunteilla on viesti. Ne kertovat siitä, mitä minulle kuuluu, mikä minulle on tärkeää tai missä rajojani loukataan.

Myönteiset tunteet kertovat siitä, että tarpeeni on täyttynyt. Hankalat tunteet sen sijaan nousevat, kun tarpeeni tai odotukseni eivät täyty.

Tunnistat ehkä jonkin toistuvan tilanteen, jonka välillä ohitat neutraalisti ja joka toisinaan saa sinut loukkaantumaan syvästi. Sukat lattialla, päälle puhuminen tai puolison yllättävä iltameno – tilanne on sama mutta tunteen voimakkuus eri.

Meiltä löytyy joustoa suhteessa muihin kun koemme olevamme turvassa, maha on täynnä, koemme yhteyttä, koemme elämämme merkitykselliseksi ja tunnemme, että meitä arvostetaan.

Sen sijaan raivon, loukkaantumisen tai pettymyksen vallassa mutisemme mielessämme: ”Miten tuo voi olla tuollainen?” Kysymyksen perään teemme usein ”Minä en kyllä enää ikinä…” -alkuisen päätöksen, ja jäämme vaille sitä, mitä tarvitsemme.

 

On yllättävää, miten paljon helpompaa on saada tarpeensa täytettyä esittämällä konkreettinen toive kuin syyttämällä toista.

 

Hyödyllisempää tunteen vallassa tai sen jälkeen on kysyä ”Mitä minä tarvitsen?”

On yllättävää, miten paljon helpompaa on saada tarpeensa täytettyä esittämällä konkreettinen toive kuin syyttämällä toista. ”Voinko istua kainalossasi kymmenen minuuttia ja kertoa päivästäni?” toimii heittämällä paremmin kuin ”Aina sä oot vaan puhelimella”.

Kirjoittaja on teologi ja sielunhoitoterapeutti

 

Tutki tunnettasi

Tehtävä: Valitse jokin sinulle tyypillinen hankala tilanne ja tunne. Mikä tunne on kyseessä? Mitä tunne kertoo sinusta? Mikä tarpeesi ei täyty? Mitä voisit tehdä, jotta tarpeeseesi täyttyisi? Voitko muotoilla sen konkreettiseksi toiveeksi?
Lukuvinkki: Lupa tuntea, Mirja Sinkkonen & Paula Tähtinen


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää