Uskontosanakirja: Mihin me oikein uskomme?

Luterilaisuus on uskonpuhdistuksen käynnistäjänä tunnetun Martti Lutherin kokemusten, ajattelun ja toiminnan seurauksena syntynyt kirkkokunta. Luterilainen kirkko sai alkunsa 1500-luvulla uskonpuhdistuksen yhteydessä.

Luterilainen kirkko tunnetaan Suomessa virallisesti evankelisluterilaisena kirkkona, ja se on yksi protestanttisista kristillisistä kirkoista.

Luterilaisuus korostaa ihmisen pelastumista Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen vuoksi.

Se pitää kaikkia ihmisiä yhtä syntisinä, ja vastustaa käsitystä ihmisen jumalallistumisesta eli nostamista jumalalliselle tasolle.

Luterilainen usko määrittyy Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan.

Luterilaiset puhuvat tämän sijaan mieluummin pyhittymisestä, jonka Kristuksen tunteminen ja seuraaminen saavat aikaan. 

Luterilainen usko määrittyy Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan. 

Tunnustuskirjoja ovat Augsburgin tunnustus, Augsburgin tunnustuksen puolustus, Lutherin Iso ja Pieni katekismus, Schmalkaldenin uskonkohdat ja Yksimielisyyden ohje.

Tunnustukset on koottu yhteen Yksimielisyyden kirja -nimiseen teokseen. 

Uskonnonvapaus on ihmisoikeus

Teologia-sana voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Se voi olla tunnustuksellista ja kirkollista teologiaa, jossa ilmaistaan kristillisen uskon sanomaa kirkon perinteeseen sitoutuen.

Toisaalta teologia voi tarkoittaa uskontoja, erityisesti kristinuskoa, tutkivaa yliopistotiedettä.

Jokaisella ihmisellä on uskonnon ja omantunnon vapaus, johon sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumusta ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Suomen perustuslain mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Tätä kokonaisuutta kutsutaan uskonnonvapaudeksi, joka on jokaisen ihmisen ihmisoikeus. Suomen nykyinen uskonnonvapauslaki on ollut voimassa elokuusta 2003 saakka.

Missä on kristillisen uskon perusta?

Iankaikkisuus tarkoittaa kristillisessä teologiassa vastakohtaa ajalle, ajallisuudelle, katoavaisuudelle ja luotuna olemiselle.

Kristitty voi olla uskon kautta jo nyt osallinen iankaikkisuudesta ja maailman historian jälkeen alkavasta elämästä Jumalan valtakunnassa.

Uuden testamentin sanoman ytimessä on iankaikkisen Jumalan saapuminen ajallisuuteen Jeesuksen Kristuksen ihmiseksi tulon kautta. Tämä ikuisen inkarnaatio eli ruumiillistuminen ajalliseen muodostaa kristillisen uskon perustan.

Psalmi on alun perin laulu

Uusi testamentti on 27 kirjoituksen kokoelma, joka kuuluu Raamattuun. Uusi testamentti kertoo Jeesuksen opetuksista, teoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä ensimmäisten kristillisten seurakuntien elämästä. 

Uuden testamentin keskeisimpiin käsitteisiin kuuluu evankeliumi, joka tarkoittaa hyvää sanomaa tai ilouutista.

Sana ilmaisee myös Jeesuksen elämäntyön merkitystä.

Evankeliumi on yleisnimitys Uuden testamentin neljälle ensimmäiselle kirjalle eli Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeille.

Evankeliumit ovat näiden neljän opetuslapsen kertomuksia Jeesuksen elämästä ja teoista. 

Jumalanpalveluksissa evankeliumi luetaan Vanhan ja Uuden testamentin lukukappaleiden jälkeen. Seurakunta kuuntelee evankeliumin seisten.

Vanhan testamentin suuria teemoja ovat muun muassa luominen, sovitus ja lähimmäisenrakkaus.

Jumalanpalveluksessa kuultava saarna perustuu useimmiten evankeliumiin.

Vanha testamentti on puolestaan Raamattuun kuuluva 39 kirjan kokoelma, joka kertoo muinaisen Israelin ja Juudan kansojen vaiheista.

Vanhan testamentin suuria teemoja ovat muun muassa luominen, sovitus ja lähimmäisenrakkaus. 

Psalmi on varhainen kristittyjen käyttämä laulun muoto. Yleensä psalmilla tarkoitetaan kuitenkin Raamatun Vanhassa testamentissa olevan Psalmien kirjan lukua.

Psalmit ovat messun proprium-musiikkia eli musiikkia, joka vaihtuu kirkkovuoden ajankohdan mukaan.

Psalmeja voidaankin laulaa tai lukea, ja jumalanpalveluksessa ne sijoittuvat yleensä johdanto-osaan yhteisen ripin jälkeen.

Kaksi sakramenttia

Kirkon pyhiä toimituksia kutsutaan sakramenteiksi. 

Evankelisluterilaisessa kirkossa on kaksi sakramenttia: kaste ja ehtoollinen. Sakramentit ovat Jumalan armon ja rakkauden näkyviä merkkejä, joita kirkko toimittaa Jumalan tahdosta.

Kirkollisia siunaamis- ja esirukoustoimituksia sanotaan sakramentaaleiksi. Näitä ovat esimerkiksi avioliittoon vihkiminen, konfirmaatio ja hautaan siunaaminen.

Lähde: evl.fi