Valitut-elokuva kertoo tuomiopäivän odottajista meänkielellä

Kirjailija Bengt Pohjasen romaanin inspiroima Valitut on ensimmäinen elokuva, jossa pääkielenä on Tornionjokilaakson meänkieli.

Pohjaselta elokuvaan on otettu lähinnä hahmojen nimet. Tapahtumat ovat käsikirjoittaja-ohjaaja Jon Blåhedin kynästä.

Valitut kertoo 1930-luvulla vaikuttaneesta korpelalaisten liikkeestä, mutta liikkeelle nimensä antanut saarnaaja Korpela jää elokuvassa sivuosaan, ja toimii kyytimiehenä varsinaisille päähenkilöille Teodorille ja Rakelille.

Syvästi uskonnollinen Rakel (Jessica Grabowsky) on yksi harvoja suomalaisia opettajia. Lapsettomuuden haavoittama Rakel kasvattaa tytärpuoltaan Elsaa (Maria Issakainen) ja oppilaitaan kristillisiin arvoihin.

Aviomies Teodor (Jakob Öhrman) on etsijä, joka on vaihtanut viinan Raamattuun. Hän suhtautuu karsaasti Raamatun uuteen käännökseen, ja vertaa sitä vanhaan löytääkseen viitteitä kristinuskon rapautumisesta. Teodor ei usko kirkon pappeihin ja alkaa saarnata omaa käsitystään Korpelan opetuksista.

Rakel on lestadiolaisen yhteisön ja miehensä välissä, ja yrittää selittää lapsille miksi koulua on käytävä, vaikka tuomiopäivä on tulossa.

Valitut on pohjoismaista yhteistyötä, ja elokuvassa esiintyy monia suomalaisia näyttelijöitä. Elina Knihtilä tekee pätevää työtä hurmoshenkisenä Tyra Violana.

Valittujen lavastus sekä rekvisiitta on erinomaista. Puvut, kalusteet, hirsitupien lattioitten narina huokuvat 1930-lukua. Kahvia juodaan kaatamalla kupista lautaselle ja hörppimällä reunalta.

Öhrman loistaa Teodorina, jolle asema johtajana nousee päähän. Teodor alkaa tulkita oppia halujensa mukaan.

Hahmojen toiminta on Valittujen heikko kohta. Hahmoja ei taustoiteta, ja siksi katsoja ei ymmärrä heidän motiivejaan toimia.

Korpelalaisten odottaessa heidät noutavaa kristalliarkkia, Jorinda (Rebekka Baer) ajaa ilman syytä äidin lapsineen seurakunnasta. Äiti ottaa lapsensa ja poistuu kiltisti.

Toisaalla Rakel ei kummeksu yhä villimmäksi muuttuvaa Teodoria. Hän on kuuliainen vaimo ilman selityksiä.

Valitut avautuu paremmin, jos lestadiolaisuus, korpelalaisuus tai Meänmaa ovat tuttuja. Pohjatiedot auttavat saamaan juonesta kiinni.

Blåhedin elokuva voisi kertoa mistä tahansa liikkeestä. Valta turmelee hyvää tarkoittavan ihmisen. Suurimmaksi osaksi meänkielisenä se tekee myös elokuvahistoriaa. Pohjoinen murre kuulostaa oululaisen korvaan eksoottiselta, mutta kovin tutulta.

Valitut on joillekin katsojille hidastempoinen ja kapea-alainen, mutta kiinnostuneille siinä on ajankuvaa ja tuokiokuva historiasta.