Pääkirjoitus | Nostetaan katse kohti valoa

Vuoden suurin juhla-aika on jälleen lähellä. Pääsiäinen kiteyttää sen, mihin kristinusko pohjautuu: uskoon kuoleman voittamisesta.

Pääsiäisenä voi eläytyä moniin tunteisiin lukiessa läpi Raamatun tekstejä Jeesuksen viimeisistä elinpäivistä. On kansanhurmosta, pinnan alla kytevää jännitystä, luopumisen vaikeutta ja haikeutta, pettymystä, katumusta, epäuskoa, surua ja iloa.

Pääsiäinen ei kuitenkaan pidä sisällään pelkoa. Se tuo lohdutusta ja antaa toivoa.

Aivan kuten jouluna, lasten riemu on pääsiäisen vietossa monelle meistä se paras asia. Olipa kyse rairuohon kasvattamisesta, pääsiäismunien maalaamisesta, virpomisreissuilla kiertämisestä tai suklaamunien taianomaisesta ilmestymisestä pääsiäispäivän aamuna tyynyn viereen – lasten ilo välkkyy myös aikuisiin.

Ennen pääsiäistä seurakunnissa toteutetaan useita pääsiäiskuvaelmia ja erilaisia pääsiäisvaelluksia. Ne tuovat Raamatun kertomukset eläviksi kaikenikäisille.

Tänä vuonna Oulun torilla nähdään ensimmäistä kertaa monitaiteellinen teos Via Crucis, joka kuvaa kiirastorstain ja pitkänperjantain tapahtumien kautta Jeesuksen viimeisiä hetkiä. Esityksen läpivieminen vaatii satojen ihmisten työpanosta. Toivottavasti teos toteutetaan myös tulevaisuudessa.

Monelle pääsiäinen ei näy arjessa niin paljon kuin Jeesuksen syntymäjuhla joulu. Pääsiäinen voi tarkoittaa lähinnä paria ylimääräistä vapaapäivää. Nämä päivät antavat meille kuitenkin aikaa pysähtyä, hiljentyä ja kiittää kaikesta siitä, mitä olemme saaneet.

Pääsiäinen käy yhtä matkaa myös uuteen elämään pikkuhiljaa heräävän luonnon kanssa. Talvi on voinut tuntua pimeältä ja ankealta kuin kalliohauta. Mutta nyt valo voittaa!

Kirjoittaja on Rauhan Tervehdyksen päätoimittaja