Elsi Salovaara | Talkootyö on yhteiskunnan lihakset

Kirkon vuosittainen suurkeräys, Yhteisvastuukeräys, on käynnissä vuoden loppuun saakka. Tänä vuonna keräystuotoilla lievitetään ikäihmisten hätää Suomessa ja maailman kriisialueilla.

Alkuvuosi on Yhteisvastuukeräyksen aktiivisinta aikaa, mutta tapahtumia ja keräystempauksia järjestään koko vuoden ajan. Vapaaehtoisia lipaskerääjiä voi tulla vastaan ainakin markettien ovilla ja lahjoittaminen onnistuu lippaisiin käteisen sujauttamisen lisäksi myös suoraan tilille tai MobilePayn kautta.

Kuten monessa muussakin toiminnassa, eläkeikäiset ovat myös seurakuntien vapaaehtoistyön kantavia voimia. Toki eläkeläisillä on enemmän aikaa kuin työssäkäyvillä, mutta vanhemmilla ikäluokilla myös kynnys yhdessä tekemiseen voi olla matalampi.

Ruuhkavuosia elävät saattavat talkoilla lasten tai omien harrastusten tiimoilta, mutta mitä pidemmälle elää, sen selkeämmin alkaa havaita sen, että osallistua kannattaa tavalla tai toisella vaikkei ole pakko. Ja mikäs sen parempi tapa tavata ihmisiä ja tehdä jotain merkityksellistä kuin talkootyö. Tulevaisuutta silmällä pitäen lupaavaa on, että joissain lukioissa voi valita myös vapaaehtoistyön kurssin.

Jos yhteiskuntaa vertaa ihmiseen, huomaa, miten tärkeää on, että ohjauksesta vastaava pää toimii ja kaiken kasassa pitävä luusto on kunnossa. Mutta vaikka selkäranka pitää pystyssä, yhteiskunta on sitä kestävämpi, mitä paremmin sen kansalaisista muodostuva lihaksisto toimii. Usein vahvat lihakset myös kannattelevat luuston puutteita.

Vapaaehtoistyötä voi tehdä oman jaksamisen mukaan seurakuntien lisäksi esimerkiksi järjestöissä, asukasyhdistyksissä ja harrasteryhmissä. Kaikella toiminnalla on merkitystä, ennen kaikkea sen tekijälle itselleen.

Kirjoittaja on Rauhan Tervehdyksen päätoimittaja