Pääkirjoitus: Tulevaisuuden ympäristöteot

Luontoarvot ovat pinnalla. Luonto on tullut esiin myös yhä enemmän hengellisenä lähteenä ja hiljaisuuden paikkana.

Kirkon tulevaisuusselonteossa seurakuntia haastetaan tuomaan ekologisuus toiminnassaan esille. Se voi olla vaikkapa kasvisruoan lisääminen tai hartaushetkien tuominen luontoon. Yksi upea kokemus oli latukirkko Kiiminkijoen suistossa majakalla maaliskuussa. Aurinko paistoi, ladut oli vedetty ja ihmiset olivat löytäneet tapahtuman.

Voiko eläimiä kasvattaa ruoaksi niitä arvostaen tai tuhoamatta ympäristöä?

Luontokeskustelu syvenee hurjasti myös kirkon vastikään julkaisemassa kirjassa eläinteologiasta ja eläinoikeuksista. Yksi olennainen teema liittyy lihan syöntiin. Voiko eläimiä kasvattaa ruoaksi niitä arvostaen tai tuhoamatta ympäristöä? Mitä kristityn tulisi ajatella lihan syönnistä? Kirja löytyy myös nettijulkaisuna.

Tavallinen suomalainen voi olla aika tietoinen nykyään lihansyönnin terveys-, ympäristö- ja eettisyyskysymyksistä. Itselleni paastonaikana kasvisruokavalio oli avartava kokemus. Se tulee osittain säilymään tästä edespäin.

Itselleni paastonaikana kasvisruokavalio oli avartava kokemus.

Omia pohdintoja lihapaaston jälkeen on, voisiko esimerkiksi liha-ateriat jättää juhlahetkiin, söisinkö vain kotimaista ja luomua, kala maistuu entistä enemmän – ja hävikkiä pitää tietysti välttää.

Huomaan, että ympäristökysymyksissä sorrun helposti tekopyhyyteen. Eettinen elämäntapa tuntuu vuotavan aina jostain kohtaa. Kohtuuden kulttuuri rakentuu kuitenkin omista teoistamme käsin. Esimerkiksi kristillinen paastokäytäntö ei ole vain nautinnon vähentämistä, vaan myös oikeudenmukaisuutta.

Tulevaisuuden ympäristöteot tehdään siellä missä elämme. Myös kirkossa. Kirkon luoma ympäristödiplomi ohjaa seurakuntia kantamaan ympäristövastuuta. Ohjelma on erinomainen edelleen, mutta asiaa on pidettävä yllä koko ajan.

Kirjoittaja on Haukiputaan seurakunnan kirkkoherra