Johanna Leponiemi | I’ve lost my baby Jesus

Lämmin ja kotoisa tunne tulvahtaa sisimpään. Aivan kuin olisin astunut kotiin vaikkei tämä tietenkään kotini ole, päinvastoin, olen kaukana kotoa. Minun tarpeeni on kuultu ja se on ymmärretty ilman mitään ihmettelyä, ennakkoluuloja tai vaivautuneisuutta.

En edes puhu äidinkieltäni ja silti minua on ymmärretty välittömästi, hienovaraisesti, eleettömän asiallisesti. Kauniisti. Vain pieni ystävällisesti esitetty tarkentava jatkokysymys ja pääsemme asiassa eteenpäin.

Vierailin Malagan historiallisessa kaupunginosassa osana kollegojen kanssa tekemääni Erasmus-matkaa. Pyrin Euroopan eri musiikkioppilaitoksissa vieraillessani vähintään piipahtamaan kaupunkien historiallisissa kaupunginosissa ja katedraaleissa. Suomessa ei ole sellaisia. Katedraalit ovat ihmeellisiä, usein keskeneräisiä tai remontissa.

Malagassakin on suureellinen, hieman raskassoutuisen oloinen katedraali, jonka erityispiirteitä ovat puuttuva kulmatorni ja upeat erikuvioiset puuovet. Sisällä keskellä kirkkoa oli ’Choro’, jonka sisäseiniä kiertää Kanadan tammesta veistetty upea patsasrivistö. Myös urkupöytä oli ihan kosketusetäisyydellä Chorossa, ja urkupillit oli sijoitettu korkeina kapeina ryhminä usealle Choron sisä- ja ulkoseinälle.

Malagan historiallinen kaupunginosa on täynnä pieniä liikkeitä ja ravintoloita. Kodikas, herttainen ja kiinnostava paikka. Siellä kierrellessäni hoksaan aivan yhtäkkiä astua yhteen pieneen liikkeeseen sisään ja sanon tiskin takana seisovalle ystävälliselle miehelle: ”I’ve lost my baby Jesus. Could you help me?” Mies vastaa: ”Yes, we have several. Which size is your Saint Josef?”

What! Mikä helpotus! Olen vuosikausia etsinyt jouluseimeni kadonnutta jeesuslasta. Ehkä olen vahingossa imuroinut sen tai sitä on lainattu lasten lego-leikkeihin. Olen pyytänyt lastani askartelemaan uuden kipsimassasta. Joulusta toiseen jeesuslapsen paikalla on ollut valkoinen pelinappula keltaisella pumpuliseimellä. Siis ihan sopimatonta.

Kerron myyjälle Joosefini olevan reilun kymmenen senttiä korkea ja myyjä nostaa esiin kaksi vaihtoehtoa. Ne ovat virheettömän kauniita pienoisfiguureja. Valitsen ristinmuotoisella seimellä makaavan Jeesuslapsen. Myyjä paketoi sen pieneen punaiseen kiiltävään pussiin. Minulla on nyt pieni aarre kotiin viemiseksi.

Kerron tapauksen puolisolleni ja meitä naurattaa. Olen kadottanut Jeesus-lapseni, voitteko auttaa? Eikö olekin kaunis ja selkeä kysymys sisältäen monia merkityksiä. Oletko sinä kadottanut Jeesus-lapsesi vai onko se tallessa?

Ihminen on uskonnollinen olento ja minusta uskonnollisia asioita on hyvä tutkia kirkon jäsenenä. Kristinuskon ytimessä on jatkuvan uudistumisen mahdollisuus. Kristinusko on vapautumisen, armon ja jatkuvan neitseellisen syntymisen iloa. Sitä sopii pohtia.