Kolumni: Alistunut vai valistunut?
Lasten kasvattaminen ei ole nykyään kovin korkeassa arvossa, kirjoittaa Eero Hyytinen kolumnissaan.
Kun ”etuoikeutettu” keski-ikäinen setämies kirjoittaa äitienpäivän alla naisen asemasta vanhoillislestadiolaisuudessa, moni lukija luultavasti poistaa varmistimen. Silti yritän.
Julkisuudessa luotu kuva lestadiolaisnaisista on melko negatiivinen. Heitä on pidetty pahimmillaan miesten valtaan alistettuina ja suurten perheiden näännyttäminä.
Silloin tällöin kuulee edelleen puhetta synnytyskoneista. Se on äärimmäisen loukkaavaa sekä naisia, heidän puolisoitaan että kaikkia lapsia kohtaan, vihapuhetta pahimmasta päästä. En ole juuri kuullut yhteiskunnan ja kirkon vaikuttajien tällaiseen puuttuvan. Syytä olisi.
Lestadiolaisnaisissa on kotiäitejä, uranaisia, yksineläviä, lapsettomia, opiskelijoita, leskiä, yksinhuoltajia. Mihinkään yhteen muottiin heitä ei voi eikä saa asettaa.
Sanonnan mukaan niin on, jos siltä näyttää. Liikkeen ulkopuolella voi näyttää ummehtuneelta vallankäytöltä se, että keskusyhdistyksen (SRK) johtoelimissä ei ole lainkaan naisia. Mitään käytännöllistä tai teologista estettä naisten valinnalle SRK:n johtokuntaan ei ole. Olisi mukava nähdä, että tämä paikka avattaisiin myös heille. Se raikastaisi liikkeen kuvaa ja edistäisi tasa-arvoa.
Paikallisissa rauhanyhdistyksissä naisten osallistuminen yhdistysten hallintoon ja päätöksentekoon on arkipäivää. Kuva naisten asemasta on siis jossain määrin myös todellisuuden peili. Muutos on ensisijaisesti naisten omissa käsissä.
Lestadiolaisnaisissa on kotiäitejä, uranaisia, yksineläviä, lapsettomia, opiskelijoita, leskiä, yksinhuoltajia. Mihinkään yhteen muottiin heitä ei voi eikä saa asettaa. He elävät keskimäärin tavallista naisen elämää iloineen ja huolineen.
Työn ja perheen yhteensovittamisen hankaluus ja yhteiskunnan paineet heijastuvat varmasti monen lestadiolaisnaisen ja -perheen elämään. Ihmisen arvoa kun mitataan lähinnä sillä, miten hyödyllinen osa tuotantokoneistoa hän on. Lasten kasvattaminen ei ole nykyään kovin korkeassa arvossa.
Lestadiolaisnaisilla ehkä korostuu tavallista enemmän perhe elämän kiintopisteenä. Avioliitto halutaan pitää kunniassa. Lapset nähdään tärkeinä ja arvokkaina. Halutaan suojella elämää ja luottaa Taivaan Isän johdatukseen. Eivätkö nämä olisi kaikille sopivia elämän perusarvoja?
Kirjoittaja on oululainen kirkkovaltuutettu
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.