Kolumni: Jälleennäkemisiin
”Toivon, että jaksat toimia paremman maailman hyväksi. Sillä sitä te nuoret olette tulevaisuuden tekijöitä”, kirjoittaa Tiina Saukkoriipi-Haapala peruskoulunsa päättäville nuorille.
Keittiöni pöydällä on orkidea nupullaan. Vasta se pudotti kukkansa ja nyt jo uudet tekevät tuloaan. Vastoin odotuksia kukka on hoidossani säilynyt hengissä neljä vuotta ja olemassaolollaan se muistuttaa minua eräistä nuorista, jotka olivat minulla hetken lainassa. Kukka on konkreettinen muisto heistä.
Opetan työkseni murrosiän kuohuissa tietään navigoivia yläkoululaisia. Luokanvalvojan tehtävä on usein työllistävin mutta samalla myös palkitsevin osa työtä aineenopettajana.
Vaikka ryhmän lehahtaminen vapauteen on helpottavaa, on se joka kerta myös haikeaa. Seuraavina vuosina huomaa kaipaavansa koulun käytävillä tuttuja kasvoja, jotka ovat siirtyneet uusiin haasteisiin. Ilo on tavata entisiä oppilaita ja kuulla heidän elämänpolkunsa vaiheista.
Yhdeksänvuotinen peruskouluaika sisältää lapsen elämässä monenlaisia vaiheita. Kaikilla ne ovat ainutlaatuisia. On onnistumisia, masennuksen hetkiä, pitkiä ystävyyssuhteita, muutoksia kaveripiirissä, sydänsuruja, stressiä, huojennusta kaiken ollessa taas hetkeksi ohi.
Kasvua tapahtuu niin henkisesti kuin fyysisesti. Yhtenäiskoulussa ekaluokkalaisista kasvaa aikuisuuden kynnyksiä kolkuttelevia nuoria. On hellyttävää katsella nyt niin isoja ysejä vanhoissa luokkakuvissa ja yrittää tunnistaa heitä.
Yhdeksäsluokkalainen on suuren päätöksen edessä. Mihin seuraavana syksynä menisin opiskelemaan? Pääsenkö toivomaani paikkaan? Mihin kaverit menevät? Tämän jännityksen voi aistia aina alkuvuodesta, kun yhteishaku lähestyy. Opinto-ohjaajalle on asiaa useammin ja olo saattaa olla poissaoleva.
Kun päätös on tehty, mieli kevenee. Tämä on nuorten elämän yksi ensimmäisistä isoista valintojen hetkistä. Ja näitä tulee elämässä jatkossa yhä lisää. Meitä aikuisia koulussa ja kodeissa tarvitaan nuorten tueksi myös näissä valinnoissa.
Pian on Suvivirren ja jälleen uusien jäähyväisten aika. Opettajana toivon onnea tulevaan jokaiselle peruskoulunsa päättävälle. Toivon, että kaikki löytäisivät itselleen polun, jolla oma potentiaali pääsisi parhaaseen kukoistukseen. Toivon, että jaksat toivoa ja toimia paremman maailman hyväksi. Sillä sitä te nuoret olette meille aikuisille – tulevaisuuden tekijöitä.
Kirjoittaja on Limingan kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja ja matemaattisten aineiden opettaja
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.