Kolumni: Millaista on siirtyä toiselle asteelle?

Pian opiskelijoiden kesäloma on ohi ja moni nuori siirtyy uuteen kouluun esimerkiksi toiselle asteelle.

Moni on varmasti iloinen aloittaessaan uudessa koulussa, mutta osaa uusi alku voi harmittaa monesta syystä.

Toiselle asteelle hakiessa nuorten on pitänyt tehdä monia suuria valintoja, ja kesällä valittu lukio tai ammattikoulun ala on voinut alkaa kaduttaa.

Mitä jos ei tunne ketään uudesta koulusta, ja kaikki entiset kaverit ovat päässeet samaan kouluun? Mitä jos ei ole päässyt haluamaansa oppilaitokseen?

Oikeastaan toisen asteen valinnan ei tarvitse olla lopullinen, vaikka nuorista voikin tuntua siltä.

Alaa voi vaihtaa ja lukiosta voi siirtyä ammattikouluun sekä toisinpäin.

Huolimatta siitä, odottaako tulevaa lukuvuotta innolla vai kauhistuksella, monella on selviä odotuksia toisesta asteesta.

Nuorista voi tuntua, että kaikki muuttuu tulevana vuonna, ja on opiskeltava niin paljon enemmän kuin aiemmin vain huomatakseen, että kaikki jatkuu suhteellisen samanlaisena.

Minusta tuntuu, että sama tulevan opiskelun tärkeys toistuu läpi koko opiskelutaipaleen.

Seitsemännelle, kahdeksannelle ja yhdeksännelle luokalle siirtyminen oli aina toinen toistaan tärkeämpää ja oletetusti vaikeampaa.

Jos jatkaa lukioon, saa huomata, että myös siellä jokainen vuosi on toistaan tärkeämpi. Kuitenkaan kaikkien opiskelujen jälkeen ei enää ole väliä sillä, miten yhdeksännen luokan tai lukion toisen vuoden suoritti.

Pelotellaanko nuoria liikaa heidän tulevista opinnoistaan?

Jos nuoret ovat aiemminkin tottuneet siihen, että tulevaa lukuvuotta kuuluisi jännittää ehkäpä jopa liioitellun paljon, uskovatko he saman pätevän toiseen asteeseen?

Uskoisin että kyllä.

Toivottavasti minäkin tulevana lukiolaisena huomaan, että olen jännittänyt turhaan ja kaikki jatkuu samaa rataa kuin aiemminkin.

On toki mahdollista, että elämäni mullistuu täysin ja minun täytyy opiskella mahdottomia määriä.

Uskon kuitenkin jälkimmäisen vaihtoehdon olevan vain pelko, joka luultavasti seuraa minua myös toisen asteen jälkeen seuraaviin opintoihini ja tulevaisuuden työpaikkoihini.

Olen nuori oululainen, nyt noin kolme vuotta runoja kirjoittanut innokas esittävän taiteen ystävä ja tuleva lukiolainen. Harrastan musisointia ja roolipelaamista sekä nautin luonnossa liikkumisesta. Runoni saivat suurimman yleisönsä viime kesänä, kun pääsin esiintymään Oulu Priden puistojuhlaan. Kirjoitan vapaata mittaa ihmetyksen ja nuoruuden lisäksi vaihtelevista aiheista, kuten vesipisaroista, sateenkaarevuudesta ja kokemistani hetkistä. Tällä hetkellä työskentelen ensimmäisen runoteokseni julkaisemiseksi.