Kolumni Maarit Peltoniemi | Sinut on nähty
”Tässä itsekkyyden ajassa toisen ihmisen huomioinen ei ole lainkaan taattua. Kohtaamme ihmisen, katsomme häneen mutta emme kuitenkaan näe”, kirjoittaa Maarit Peltoniemi kolumnissaan.

Olin kovin yllättynyt, kun tunsin syvää surua paavi Franciscuksen kuolinuutisesta. Enhän ole katolilainen eikä suhteeni katoliseen kirkkoon ole mitenkään erityinen.
Mutta paavi Franciscuksen toiminta on aina koskettanut minua. Kaikessa arvovallassaan hän oli tavallisen ihmisen tasolla. Ehkä vielä enemmänkin. Hän katsoi sorrettuun ja maahan painettuun ihmiseen ja näki hänet.
Tässä itsekkyyden ajassa toisen ihmisen huomioinen ei ole lainkaan taattu. Kohtaamme ihmisen, katsomme häneen mutta emme kuitenkaan näe. Huomaamme ehkä ulkokuoren mutta katsomme ohi tai yli. Joku saattaa jäädä tyystin näkemättä.
Ohitamme tai vähättelemme, emme kuuntele, jopa aliarvioimme. Toisen mielipiteet ovat vääriä, toisen elämänkohtalo mitätöntä. Tätä tapahtuu kaikkialla, erityisesti työyhteisöissä, joissa hierarkkinen organisaatio antaa mahdollisuuden alistamiselle ja vähättelylle.
Huudamme tai kuiskaamme: näe minut.
Toivomme, että joku kuulisi.
Koko elämämme kuitenkin kaipaamme, että meidät otettaisiin tosissaan. Olemme valmiita tekemään monenmoista, että meidät luettaisiin joukkoon ja pääsisimme eturiviin. Huudamme tai kuiskaamme: näe minut. Toivomme, että joku kuulisi.
Mitä nähdyksi tuleminen sitten on? Silloin olemme toiselle läsnä, näemme hänet kokonaisuudessaan. Sekä rumat että kauniit piirteet, heikkoudet ja vahvuudet. Näemme tämän kaiken, ja silti pidämme toista arvokkaana ja ainutlaatuisena. Kuuntelemisen arvoisena.
Kristittyinä me juuri olemme ne silmät, jotka näkevät. Silmät, jotka katsovat syvälle ja näkevät sydämeen saakka.
Seurakuntayhteisön tehtävä on tunnistaa ja tunnustaa jokaisen yhteisön jäsenen merkitys ja ainutkertaisuus.
Usein sen esteinä ovat oikeassa olemisen tarve ja vallanhimokin. Silloin on vaikea asettua tasavertaiseen kohtaamiseen, toisen mielipiteiden kuuntelemiseen.
Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on ensimmäinen askel siihen, että yksinäisyyden ja osattomuuden tunne poistuisi, että elämän merkitys alkaisi kirkastua.
Silloin voisimme olla varmoja, että jostakin kuuluvat sanat ”Sinut on nähty”.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.