Kolumni: Paasto on omasta antamista

Vietin helmikuun Roomassa lukien, miltä paastoaminen näytti myöhäiskeskiajalla. On mielenkiintoista peilata omaa elämääni lukiessani, miten keskiaikaiset pyhimykset käsittivät Jeesuksen seuraamisen.

Tutkin väitöskirjassani 1300-luvulla elänyttä Katariina Sienalaista, joka kuoli aliravitsemukseen 33-vuotiaana. Fakta ehkä kertoo, kuinka keskeinen osa paasto oli hänen Jeesuksen seuraamistaan.

Lukiessani, kuinka tutkimani Katariina Sienalainen ja muut askeetit paastosivat, havahduin siihen, kuinka vieras asia paasto sen historiallisessa ja teologisessa merkityksessä on nykykristillisessä yhteiskunnassa. Paasto ja ehtoollinen yhdistivät kristittyjä – ruuasta kieltäydyttiin, mutta sitä toisaalta myös nautittiin yhteisönä. Paasto oli uskon ilmentymä.

Olen hiljalleen alkanut ymmärtää, mikä on raamatullisen paaston keskiössä: epäitsekkyys.

Olen hiljalleen alkanut ymmärtää, mikä on raamatullisen paaston keskiössä: epäitsekkyys.

Kaupungissa paastoavien pyhimysten elämää rytmitti niistä asioista paastoaminen, jonka he pystyivät antamaan pois. Ruoka, jonka olisi voinut nauttia itse, annettiin köyhille. He elivät elämäntapaa, jossa keskiössä oli muiden auttaminen.

Kuuluisa paastosta kertova kohta on Jesajan kirjan luku 58. Sen alussa Jumala herättelee Israelin kansaa oikeanlaiseen paastoon, jossa katse kääntyy pois itsestä ja omasta kurjuudesta muihin.

Minua on viime aikoina puhutellut jae 8, joka yksinkertaisimmillaan todistaa sen, kuinka siitä vähäisestäkin antaminen palkitsee. Jumala lupaa, että jokaisen haavat kasvavat umpeen samalla, kun autamme silläkin hetkellä, kun katse kääntyisi normaalisti itseen, omaan väsymykseen tai murheisiin.

Vaikka myöhäiskeskiaikainen paasto usein olikin äärimmäistä, siinä oli pohjimmiltaan evankeliumin sanoma. Katariina Sienalainen pyrki Kristuksen kaltaisuuteen. Ja siihenhän Jeesus meitä kaikkia kutsuu.

Jeesus on täydellinen kuva epäitsekkyydestä, sillä hän valitsi kuolla meidän syntiemme puolesta. Kukaan ei pysty olemaan niin täydellisen radikaali, mutta uskon, että jos päivittäin pyrkii olemaan epäitsekäs ja antamaan omastaan, toimii radikaalisti maailmassa, joka perustuu itsekkyydelle.

Annan itselleni haasteen: valita joka päivä olla enemmän ja enemmän epäitsekäs. En vain, kun paastoan, vaan joka päivä.

***

Kolumnisti omin sanoin

Olen väitöskirjatutkija Turun yliopistossa. Jos ystäviltäni kysyy, mitä tutkin, vastaus on joko keskiaikaiset kissat tai keksiaika.
Todellisuus löytyy sieltä jostain välimaastosta, jossa kulutan aikaa lukemalla myöhäiskeskiaikaisesta paastosta.
Elämässä on parasta Jeesus, uuden oppiminen, päiväkahvit, muiden ilahduttaminen hyvällä ruualla ja pitkät keskustelut. Ja se, kun on aikaa lukea iltaisin.