Kolumni | Joonas Vapaavuori: Sovussa, vaikka sapettaisi?
”Some kukoistaa vastakkainasettelun ja provosoinnin ravitsemana, ja siellä syntynyt ilmapiiri tuntuu taatusti puhelinta selaavan ihmisen sielussa ja ruumiissa”, Joonas Vapaavuori kirjoittaa kolumnissaan.
Maailma näyttää pahalta ja sotaisalta, ihmiset riitaisilta ja poteroihinsa kaivautuneilta; mitä teen?
Mitäpä, jos vähentäisit somessa ja uutissivustoilla surffailua? ehdottaa sisäinen ääneni.
Tämä on käypä neuvo, jota taidankin noudattaa oman mieleni tasapainottamiseksi.
Kaikkia ongelmia sillä ei kuitenkaan ratkaista.
Vaikka keskustelut sosiaalisessa mediassa ovat kärjistyneitä, se ei ole muusta elämästä irrallinen todellisuus.
Some kukoistaa vastakkainasettelun ja provosoinnin ravitsemana, ja siellä syntynyt ilmapiiri tuntuu taatusti puhelinta selaavan ihmisen sielussa ja ruumiissa.
Viime viikkoina otsikoissa näkynyt yhdysvaltalaisen oikeistolaisvaikuttaja Charlie Kirkin murha on järkyttävä esimerkki tulehtuneen keskustelukulttuurin ja kahtiajakautuneen kansakunnan seurauksista.
Kirkin kuolema on niin ikään syventänyt aatteellisia poteroita entisestään.
Ihmisiä on alettu jakaa vuohiin ja lampaisiin sen perusteella, miten kuolemaan on reagoitu tai oltu reagoimatta.
Voin vain ehdottaa: kohdataan toisemme kasvokkain.
Pahimmillaan käy niin, ettei enää nähdä ihmistä; nähdään vain aate tai ideologia omien värittyneiden silmälasien läpi.
Poteroitumista tapahtuu myös rapakon tällä puolen. Parin viikon takaisessa Facebook-päivityksessään kansanedustaja ja pappi Pekka Aittakumpu esitti, että kristinuskon, ydinperheen ja oman kansan puolustaminen tuomitaan nykyään äärioikeistolaiseksi.
Yksinkertaistava provokaatio? Ehdottomasti.
Mutta samalla päivitys kuvaa juuri tätä todellisuutta, jossa pelottavan herkästi karsinoimme meidän kanssamme eri mieltä olevan epäreilulla tavalla, emmekä yritäkään ymmärtää häntä.
Miten pysäyttäisimme tämän kehityksen, emmekä ajautuisi ainakaan Yhdysvaltojen todellisuuteen, joka niin herkästi valuu tänne kaukaiseen Suomeenkin?
Voin vain ehdottaa: kohdataan toisemme kasvokkain.
Yritetään nähdä toisessa jotakin muuta kuin ”äärioikeistolainen”, ”vihervassari”, ”liberaali” tai ”persu”.
Miten olisi – syyttäkää vain sentimentaalisuudesta – Jumalan kuva tai lähimmäinen?
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.