Kolumni | Jasmin Vähäkangas: Uskallanko luottaa omaan sisäiseen ääneeni?

Väitän, että jokainen pohtii otsikon kysymystä uusien asioiden ja valintojen edessä.

Olen ollut äiti ensi kuussa vuoden, ja tuo aika on todellakin vaatinut luottoa sekä omaan itseeni että muihin. Muilla tarkoitan omia läheisiä, neuvolan henkilökuntaa sekä kätilöitä.

Raskaus sekä vanhemmuus tarkoittaa onnenkuplassa elämisen ohessa valtavasti velvoitteita. Raskausaikana äiti saa juosta vaikka missä mittauksissa, mutta syntymän jälkeen se rumba vasta kunnolla alkaakin.

Kuluneen vuoden aikana minun on pitänyt jaksaa enemmän kuin ikinä ennen yhteensä.

Kuluneen vuoden aikana minun on pitänyt jaksaa enemmän kuin ikinä ennen yhteensä – vaikka jokainen pienen vauvan tai lapsen vanhempi taatusti tietää, että välillä energiaa on juuri ja juuri hereillä pysymiseen.

Minulle voimaa ja jaksamista on tuonut se, että uskon kaiken aina onnistuvan. Asiat menevät siten kuin on tarkoitettu ja kaikesta seuraa aina jotain hyvää. Tämän luottamuksen rinnalla se, kun katsoo niihin maailman suloisimpiin pieniin kasvoihin, auttaa jaksamaan hyvinkin paljon.

Tuota omaan sisäiseen ääneen luottamista tarvitaan ennen kaikkea siinä, kun kaikilla tuntuu olevan jokin mielipide sinun asioihisi liittyen. Kun saat ensimmäisen lapsesi, saat niin monia ohjeita, että on tärkeää tunnistaa, mikä juuri sinulle ja omalle perheellesi on hyväksi.

Minulle ja miehelleni oli esimerkiksi täysin itsestäänselvyys kastaa poikamme.

Minulle ja miehelleni oli esimerkiksi täysin itsestäänselvyys kastaa poikamme. Meidän ei tarvinnut edes keskustella asiasta. Yhtäkkiä luin joka paikasta siitä, miten vanhempien ei tulisi tehdä sellaista päätöstä lapsensa puolesta. Itse ajattelen, että kastamatta jättäminenkin on päätös ja sekin tehdään kuuntelematta sitä, mitä lapsi haluaa.

Kannustan ehdottomasti jokaista kuuntelemaan itseään ja tekemään valintoja, jotka tuntuvat oikeilta itselle sekä omille rakkaille. Jokaisella meillä on oma elämämme, joten on täysin turhaa tehdä mieliksi sellaisille, jotka eivät siihen merkitsevästi kuulu.

***

Kolumnisti omin sanoin:

Olen ollut julkisuudessa nuoresta lähtien. Vasta aikuisena olen kuitenkin löytänyt itseni. Olen introvertti, joka on aina tottunut olemaan myös esillä. Lempipaikkani on synnyinkaupunki Oulu, ja suurin ylpeydenaiheeni on olla äiti. Olen aina kuulunut kirkkoon ja uskonut Jumalaan, äidiksi tultuani se kaikki on vain vahvistunut. Kirkko ja seurakunta antavat minulle sekä perheelleni paljon: tukea, turvaa ja tietynlaisen henkisen kodin, johon voi aina luottaa.