Pääkirjoitus: Ovatko poliittiset ideologiat kauppatavaraa?

Oikeudenmukaisuus, rauha ja luomakunnan eheys ovat kirkon kieli sanoittaa arvoja, jotka kantavat. Kirkkojen maailmanneuvoston Vancouverin yleiskokouksessa 40 vuotta sitten päätetty ORLE-ohjelmakokonaisuus on ajankohtainen tänään.

Ilmastonmuutos haastaa kirkkoja yhdessä muiden toimijoiden kanssa eettiseen ja poliittiseen työhön ihmiskunnan ja luomakunnan tasapainoisen suhteen löytämiseksi. Tavoitteiden edes jonkinasteinen toteutuminen on hyvän elämän edellytys Suomessa ja globaalisti.

Tavoitteista yksikään ei ole itsestäänselvyys edes pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Niiden toteutumista joko edistetään tai rapautetaan arjen politiikalla.

Eduskuntavaalit ovat takana. On hallitusneuvottelujen aika. Näissä neuvotteluissa punnitaan, mistä tavoitteista voidaan tinkiä hallitusyhteistyön mahdollistamiseksi.

Kulttuuriimme on pesiytynyt tapa halveksia ihmisiä, jotka muuttavat pinttyneitä näkemyksiään. Heitä nimitellään takinkääntäjiksi. Eikö ole pelkästään tavoiteltavaa tarkistaa näkökantaa, kun maailma vaikkapa syvälle luotaavan poliittisen keskustelun tuloksena näyttäytyy uudessa valossa?

Eikö ole pelkästään tavoiteltavaa tarkistaa näkökantaa, kun maailma vaikkapa syvälle luotaavan poliittisen keskustelun tuloksena näyttäytyy uudessa valossa?

Kristillisen sosiaalietiikan perusta on Jeesuksen opettama kultainen sääntö. ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat” (Matt. 7:12). Onko Jeesuksen ohjeistuksella käyttöä arjen politiikassa?

Onko kaikenikäisten suomalaisten, siis myös lasten ja vanhusten, sekä koko yhteiskuntamme hyvän tulevaisuuden rakentaminen tarpeellista työperäistä maahanmuuttoa edistämällä? Onko ihmisten yhdenvertaisuus luovuttamaton arvo vai poliittista kauppatavaraa, jonka hinnoittelee kysyntä ja tarjonta?

Onko poliittisella kaupankäynnillä luovuttamattomia arvoperusteisia reunaehtoja?

Kirjoittaja on Karjasillan seurakunnan kirkkoherra